Uusi metsähoitoyhdistyslaki lisää metsänomistajien valinnanvapautta. Se poistaa pakollisen metsänhoitomaksun ja jatkossa metsänomistaja voi vapaasti valita, mihin yhdistykseen hän kuuluu.
Vuosittainen metsänhoitomaksu on keskimäärin 60 euron luokkaa. Tämä raha on kohdennettu metsänomistajien neuvontaan.
Koillismaalla metsänhoitomaksun poistuminen aiheuttaa suurinta huolta Posion yhdistyksessä, jonka tuloista kolmannes kertyy metsänhoitomaksusta. Kuusamossa ja Taivalkoskella hoitomaksujen merkitys on puolet tästä.
Olennainen kysymys on, miten uusi metsänhoitoyhdistyslaki muuttaa metsäteollisuuden ja metsänomistajien välistä neuvottelutasapainoa. Metsänomistajien yhteinen edunvalvonta takaa sen, että puun myyjä ja teollisuus ostajana ovat tasaveroisia neuvottelukumppaneita.
Puun hinnoittelun valvonta on keskeisin lisäarvo, minkä yhdistys pystyy tuottamaan metsänomistajalle. Metsänhoitoyhdistys on se toimija, jolla on riittävä hintatieto toteutuneista kaupoista. Puukaupassa liikkuvat isot rahat, joten edunvalvonta on metsänomistajan kannalta tärkeää.
Puunjalostusteollisuus tekee luonnollisesti omaa edunvalvontaansa. Metsänomistajien pelkona on, että teollisuus pyrkii samaan metsänomistajia entistä enemmän suoraan omiksi asiakkaikseen ja sopimusasiakkaiksi, jolloin on riski, että hintakilpailu hiipuu ja puusta maksettava hinta laskee.
Metsänhoitomaksun poistuminen haastaa metsänhoitoyhdistykset jäsenhankintaan. On arvioitu, että 70 prosenttia metsänomistajista maksaa jäsenmaksun saamiensa palvelujen vastineeksi, vaikka maksu ei olekaan pakollinen.
Työnsarkaa metsänhoitoyhdistyksillä riittää. Haasteena ovat metsäomistuksen pirstoutuminen, metsänhoitotöiden rästiytyminen ja metsänomistajien ikääntyminen. Puun saatavuuden turvaaminen on metsänomistajien, teollisuuden ja koko kansantalouden etu. Suomi elää yhäkin metsästä.