Ee­va-Kai­sa Jakkila ih­met­te­lee ak­va­rel­leil­la: ”Sat­tu­ma tekee hyvää kaiken tut­ki­mi­sen jäl­keen”

Kun välineenä on akvarellit, Eeva-Kaisa Jakkila sietää sattumaa ja luottaa vahinkoon. Syvyys-teossarjan Yhdessä ylistää syvänmeren olioiden ihmeellisyyttä.

Kuva: Mikko Halvari

Taidemaalari Eeva-Kaisa Jakkilan taidenäyttelyä ei meinaa löytää. Jakkila tunnetaan kookkaiden vanerille piirrettyjen realististen ihmisfiguurien tekijänä, mutta uusimmassa näyttelyssään Jakkila esittelee jotain aivan muuta.

Värikkäistä abstrakteista akvarelleista kootun näyttelyn nimi, Alku, ei viittaa siihen, että ilmaisu olisi Jakkilalle uutta. Päinvastoin akvarellit, joissa on pakko antaa tilaa sattumalle, ovat olleet ajattelua ja tutkimista vaativien teosten taustalla ja rinnalla aina. Jakkila vaan ei ole aiemmin tuonut niitä esille näin laajasti.

Figuureilla otan kantaa ja sanon mitä ajattelen, sanoo Eeva-Kaisa Jakkila.

– Akvarellit ovat ihmettelyä.

Kun leikkaa vanerista tutkimiseen ja pikkutarkkaan piirtämiseen perustuvia teoksia, on välillä hyvä antaa tilaa sattumalle, joita akvarellit ja huokoinen paperi tarjoavat.

Taivalkosken Päätalo-keskuksessa esillä olevassa näyttelyssä Eeva-Kaisa Jakkila on sellaisten aiheiden äärellä kuin kosmos, ydin, solut, syvyyssymbioosi ja kontrasteja.

– Monenlaisia alkuja. Esimerkiksi kaikista syvänmeren eliöistä tai olennoista ei vielä edes tiedetä mitä ne ovat ja mikä niiden merkitys ekosysteemissä on, kun ne ovat jo katoamassa.

Yhtä ihmeissään Jakkila on kosmoksesta, jossa kellumme. Akvarelleissa on oman mielen alkuolentoja ja alkuräjähdyksiä.

– Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän ihmettelee ympäristöä ja luontoa - sitä miten hieno paikka meillä on tällä pallolla, ja nimenomaan pallolla. Täällä me kellutaan avaruudessa ja meillä on kaikkea, ihan kaikkea ihmeellistä, eikä me nähdä sitä.

Tuskaa siitä miten maapallolla menee?

– Missä kohti tieto ei kohtaa meitä? Me kohdellaan ihan hävyttömästi luontoa ja ympäristöä.

Kuvataitelija Eeva-Kaisa Jakkilan toiveammatti oli ja on puutarhuri. Jakkila toteuttaa unelma-ammattiaan omalla alallaan. Alku-näyttelyssä on esillä Herkistelyjä-niminen kokonaisuus; kahdeksan eteeristä akvarellia kasvinosista. Työn alla on ”sellainen seinän kokoinen” vanerille pastelleilla piirretty teos, jossa pääosassa ovat kasvit ja hyönteiset, statistina ihminen.

– Ihminen siellä takana, joku raaja näkyy sieltä täältä. Teos on kunnianosoitus kasveille ja hyönteisille, joita ilman ei olisi mitään.

Osia teoksesta, jonka valmistumiseen Jakkila arvelee menevän ainakin ”kymmenen vuotta”, voi nähdä matkan varrella näyttelyissä. Jakkilan kasvi-aiheisissa akvarelleissa nähty läpikuultavuus on poissa, kun kasvit siirtyvät vanerille.

– Hyökkäävän voimakkaat värit ovat kannanotto, herättelyä.

Vanerilla Eeva-Kaisa Jakkila ei enää ihmettele, vaan hänellä on asiaa. Vanerilla hän sopivasti huutaa siitä mitä me ei muuten nähdä.