Pääkirjoitus
Tietokirjailija Tommi Uschanov toi kolumnissaan mielenkiintoisen näkökulman velkakeskusteluun (HS 11.8.).
Uschanov kiinnittää huomion siihen, että työllisyyden mallimaa EU:ssa on Itävalta, jossa kirjoittajan mukaan on jäykät työmarkkinat, pienet tuloerot ja yhtä korkea veroaste ja yksikkötyökustannukset kuin Suomessa. Vanhuuseläkkeelle Itävallassa jäädään Suomea aiemmin.
Itävallan ihmeen taustalla on kirjoittajan mukaan keynesiläinen suhdannepolitiikka, johon Suomessa viitataan kammoksuen velkaelvytyksenä. Uschanov arvioi, että velkaelvytys ei karkaa käsistä silloin, kun työttömyys on valmiiksi vähäistä ja velanotto käytetään mahdollisimman elvyttävästi.
Uschanovin tie on monelle poliitikolle houkutteleva. Se tarjoaa helpon tien ulos meneillään olevasta talouskriisistä.
Valitettavasti kolumnistilla on jäänyt huomaamatta pari merkittävää seikkaa.
Suomi elää reilusti velaksi jo nyt. Hallituksen budjettiesityksen mukaan Suomi ottaa ensi vuonna uutta velkaa 6,6 miljardia euroa. Tällä summalla ”velkaelvytetään” julkista taloutta. Kysyä sopii, kuinka paljon tämän summan päälle on vara ottaa lisää velkaa, jotta velkaelvytyksen puolesta puhujat olisivat tyytyväisiä.
Kirjoituksen tärkein kohta löytyi loppuriveiltä, mikä monelta jäi huomaamatta. Isokaan lisävelka ei elvytä, jos sitä ei käytetä elvyttävästi, ja tässä päästään villakoiran ytimeen. Suomen ongelmana ei ole talouden suhdannekriisi, jota voitaisiin elvyttää tarvittaessa isollakin velalla, vaan rakenteellinen kriisi, joka vaatii nopeita ja kipeitä päätöksiä.
Rakennekriisi kouraisee erityisesti vientiteollisuuden kivijalkoja, metsäteollisuutta ja teknologiateollisuutta. Lisäksi olemme uudessa historiallisessa tilanteessa, jossa työmarkkinoilta poistuu 10 000 ihmistä enemmän kuin sinne tulee nuoria.
Ilman Nokian kaltaista uutta ihmettä ja vientiteollisuuden nopeaa elpymistä, edessä on pitkä hitaan kasvun kausi, johon julkisen talouden on pakko sopeutua. Tämä kannattaa panna merkille myös Koillismaan kunnissa.