Pääkirjoitus
Kuusamolaisilla, ainakin osalla, on hellyttävä tapa ajatella, että kaikki mitä meille tapahtuu on aivan erityistä. Tunnuslause ”Kuusamo on maailman napa ainakin täältä päin kahtoen” kertoo paljon, ja on yhtä lailla vahvuus kuin heikkous.
Kuusamolaiset osaavat pitää puolensa, olla näkyvillä ja kuuluvilla. Täällä osataan myös valittaa ja tapella verissä päin, ja kuvitella, että kohtaamamme vaikeudet ovat yhtä ainutlaatuisia kuin Oulangan kansallispuiston luonto.
Ei se ihan näin mene.
Esimerkiksi kuntapalveluista väännetään tällä hetkellä joka puolella Suomea. Oulussa on meneillään kovin tutunoloinen kiistely kouluista. Sanomalehti Kaleva kertoo (24.9.), kuinka Oulun sivistys- ja kulttuurilautakunnan esitys koulujen lakkauttamisista herättää huolta.
Nuottasaaren koulun vanhemmat ovat närkästyneitä koulunsa lopettamisuhasta. Asiaa valmistelleet poliitikot ja virkamiehet vetoavat rahaan. Vanhempien edustaja sanoo virkamiesten suhtautuneen vanhempien huoleen hyvin ylimielisesti.
Tämä on käytännössä sitä rakennemuutosta, josta pitkään on puhuttu, ja joka nyt on konkretisoitumassa jokaisen suomalaisen elämään. Hyvinvointiyhteiskunnan kovaa ydintä ei voida pelastaa ilman kovia päätöksiä. Päätöksistä pitää pystyä keskustelemaan, mutta niitä pitää myös uskaltaa tehdä.
Kansalaisten ymmärtämystä lisäisi, jos se kykenisi uskomaan, että myös niin sanottu bisneseliitti on talkoissa mukana, ja valmis tinkimään omista eduistaan. Elop-kohun tapaiset uutiset syövät yhteiskuntamoraalin perustaa.
Vastuunsa kantavilla päättäjillä ja virkamiehillä on haaste selittää tulossa olevia ratkaisuja. Pahinta on, jos yritetään maalailla tulevaisuudesta kuvaa, joka ei ole todenmukainen. Valistuneet kansalaiset ymmärtävät ikävätkin päätökset, jos ne hyvin perustellaan.
Koillismaa ei saa lamaantua hakemaan syyllisiä, vaan on katsottava tulevaan ja haettava uusia ratkaisuja. Jos ja kun tässä onnistutaan, alue säilyttää elinvoimansa.