Yö on kuusamolaiselle Tuomo Törmäselle luovinta aikaa. Silloin hänelle tyypillisin paikka on kotona työhuoneessa tietokoneen ja teologisen kirjallisuuden äärellä.
– Teen töitä usein öisin, muun perheen nukkuessa. Esimerkiksi saarnan kirjoittaminen vaatii luovaa ajatustyötä ja olen siinä parhaimmillani yöaikaan. Kirjoitukset syntyvät aamuyön tunteina ja esimerkiksi sähköpostia on hyvä kirjoitella yöllä, Taivalkosken seurakunnan kirkkoherrana työskentelevä Törmänen kertoo.
Yöllä valvominen on Törmäselle luontevaa. Luonnostaan vähäunisena hänelle riittää 4-5 tunnin yöunet.
– Joskus nukun vähemmänkin, kolmisen tuntia ja se riittää. Aamulla herään muun perheen mukana ja tunnen itseni virkeäksi ja levänneeksi.
Lyhytuniseksi lasketaan ihminen, jonka luontainen unentarve on alle 6,5–7 tuntia. Heitä on 20 prosenttia ihmisistä. Heillä uni on hyvin tehokasta ja unessa päästään suoraan syvään uneen ja REM-uneen.
Pitkäuniset tarvitsevat unta vähintään 8,5–9 tuntia. Heitä on niin ikään noin 20 prosenttia.
Törmänen muistelee olleensa vähäuninen jo lapsena. Myöhemmin opiskeluaikana ja väitöskirjaa tehdessä lyhyistä yöunista oli paljonkin hyötyä. Yliopistosta hän valmistui tavanomaisesta puolta lyhyemmässä ajassa.
– Kyllähän lyhytunisuus tuo lisää tunteja vuorokauteen. Ehtii tekemään paljon enemmän. Öisin on mukava työskennellä, on hiljaista, rauhallista ja hämärää.
Työnteon lisäksi Törmänen lukee, katselee televisiota tai puuhastelee muuta kotosalla. Yöllä voi myös käydä kitkemässä rikkaruohoja omalla viljelypalstalla pappilan pelloilla.
– Koiria ulkoilutan monesti puolenyön aikaan. Kaduilla on tuolloin melko rauhallista.
Törmänen itse ei aikaisemmin kiinnittänyt sen kummempaa huomiota nukkumiseensa, mutta vaimoa vähäinen nukkuminen huolestutti.
Vaimonkin huoli laantui, kun miehen nukkumista ja unen laatua tutkittiin viime syksynä.
– Kävi ilmi, että uneni on erittäin hyvää ja minulle riittävää. Nukahdan todella nopeasti ja vaivun suoraan niin sanottuun syvään uneen. Minulla ei ole unen aikana juuri ollenkaan kevyen unen vaiheita. Juuri tuo syvä uni on palautumisen kannalta merkittävintä.
Törmänen kertoo nukahtavansa helposti.
– Voin nukahtaa missä ja milloin vain. Paikalla tai vuorokauden ajalla ei ole väliä. Pari minuuttia ja olen syvässä unessa. Kun nukun, en käytännössä herää mihinkään, vaikka talon purkaisi ympäriltä, Törmänen nauraa.
Myöskään stressi ei vaikuta Törmäsen uneen.
– Ikinä ei vielä ole sellaista stressiä tai asiaa ollut, että se olisi vienyt minulta yöunet.
– Viime yönä menin nukkumaan kello 03.40 ja heräsin lasten kanssa samaan aikaan kello 8. Minulle aivan tyypillinen unirytmi ja unta neljä tuntia 40 minuuttia.
Törmästen lasten, 5-vuotiaan Artun ja 3-vuotiaan Aarnin ollessa pienempiä, oli iltayön hoitovuoroihin Törmäsen helppo osallistua.
– Kun kerran jo olin valmiiksi yöllä valveilla, se olin minä, joka mahdollisuuksien mukaan huolehti lapsista ja Marika (Villikka) sai nukkua. Toisaalta, jos nukuin ja lapset heräsivät yöllä, niin minä en niihin ääniin itse havahtunut.
Vähäunisuuden huonoja puolia miettiessä Törmänen keksii yhden asian.
– Olisi kiva mennä nukkumaan yhtä aikaa puolison kanssa. Olenkin miettinyt, että koittaisin siirtää unirytmiä siten, että menisin muun perheen kanssa yhtä aikaa nukkumaan ja heräisin sitten aikaisemmin joskus aamuyöstä. Saa nähdä, kuinka käy, että voiko tietoisesti muuttaa itsensä iltavirkusta aamuihmiseksi, pohtii Törmänen.