Kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi kyselimme paikallisilta uranaisilta, miksi he ovat valinneet sekä lapset että uran. Ja vähän muutakin - eli mitä haasteita arjessa selviytymisessä on ja mitkä ovat ruuhkavuosien kulmakiviä. Sanottakoon, että kaikki haastateltavat naiset kiittelivät aviomiehiään, jotka osallistuvat tiiviisti arkirutiineihin.
Taivalkosken kunnanjohtaja Kaisu Lehtinen-Nevalainen ei ymmärrä kysymystä.
– Miksi minun olisi pitänyt valita jompikumpi, sillä ne eivät ole toisistaan poissulkevia asioita. Toivon, että kun 3-vuotias tyttäreni on aikuinen, tällaisia kysymyksiä ei enää esitetä. Silloin ei olisi naiskunnanjohtajia, naislääkäreitä tai naispappeja.
Lehtinen-Nevalainen korostaa, että hän ei halua nähdä työssä käyvän äidin ja kotiäidin vastakkaisasettelua.
– Kun tyttö syntyi, oli runsaat kaksi vuotta kotona, ja se on kovaa työtä - voin vakuuttaa.
Vaikeinta työn ja perheen yhdistämisessä on Kaisun mielestä ajan käytön hallitseminen.
– Kun olen kotona, pyrin jättämään työasiat mahdollisimman vähälle huomiolle. Korostan sanaa: pyrin. Ja sitten toisin päin. Töissä keskitytään työasioihin.
Lehtinen-Nevalainen kertoo, että heillä on tärkeä turvaverkko ympärillä.
Mummolla, papalla ja muilla sukulaisilla on todella iso merkitys, etenkin tilanteissa, kun molemmat vanhemmat ovat yhtä aikaa työmatkoilla.
Milla Saarela on posiolainen kahden pojan äiti, vaimo, monialan yrittäjä sekä palkkatyöläinen.
– Minulle perhe ja työ kuuluvat yhteen. Ne ovat minun onnellisen elämäni ainekset. Olen aloittanut työurani vaatemyyjänä yhdeksäsluokkalaisena ja ollut siitä saakka lähes aina jossain töissä.
Perheen ja työn yhdistäminen vaatii Saarelalta selviä askelmerkkejä molempien vanhempien kalentereissa. – Meillä toimii se, että äiti tekee pitkiä päiviä talvisin, isä taas kesäisin. Minulle huono omatunto on turhan tuttu kaveri töihin lähtiessä.
Saarelan esikoinen on koulun jälkeen koulun iltapäiväkerhossa kello 16.30 saakka, kunnes isä hakee hänet ja pikkuveljen päiväkodista. Pikkuveli on vielä päiväkodissa ensi syksyyn saakka, kunnes tulevan eskarilaisen koulutie alkaa.
Yrittäjyys on Saarelan mukaan siitä mukavaa, että se taipuu ja joustaa, kunhan muistaa pitää omat ajatukset rentoina, eikä ala stressata.
– Kun hätä on suurin, olemme mieheni Markon kanssa toistemme suurin tuki ja turva. Pikkuveljeni kanssa otamme toistemme lapset aika säännöllisesti hoitoon. Pikkusiskon kanssa maailmaa parannetaan lähes joka päivä. Hyvät ystävät ovat onneksi myös olemassa.
Yrittäjänä toimivan Lotta Sandvikin perheeseen kuuluvat 5-vuotias tytär sekä puolison kolme aikuista tytärtä.
– Minulla on aina ollut vahva luontainen vietti tulla äidiksi. En ole koskaan pohtinut työn tai lasten tärkeyttä yhdessä tai erikseen, vaan ne ovat aina olleet luontevasti osana minun elämääni. Haastavinta on sesonkiluontoisen työn takia työn ja perheen yhdistäminen.
Sandvikin mielestä Rukalla on aivan paras päiväkoti, joka on joustanut kiireisimpinä sesonkiaikoina, jos emme ole ehtineet ihan sovittuun aikaan hakemaan tytärtä. Onneksi isovanhemmat tulevat Keski-Pohjanmaalta auttamaan kiireisimmät sesonkiajat ja lapsi on aina viihtynyt siellä.
– Joskus arjen kiireessä ja pitkän hoito- ja työpäivän päätteeksi molemmilla on kova halu viettää laatuaikaa yhdessä, mutta aikaa ei ole paljon ennen iltatoimia. Samalla väsyttää ja kiukuttaa. Ruokaakin pitäisi ehtiä tehdä.
Sandvik pyysin Rukan Päiväkodin tätiä haastattelemaan Ronjaa. mitä mieltä hän on äidistä.
– Äiti kerää asiakkaita hiihtämään, suppaa, muuta se ei tee.
Mitä äidin töissä tapahtuu?
– Emmätiiä. No ainakin kotona se tekee eväät niille.
Naiset vaativat itseltään liikaa
Työkalenteri täyttyy aikatauluista ja palavereista. Aikaa pitäisi riittää lasten harrastuksiin, lääkäriaikoihin, vanhempainiltoihin ja koulun myyjäisiinkin pitäisi ehtiä leipoa. Ruuhkavuosiin mahtuu tekemistä, mutta niistä ei naisenkaan tarvitse yksin selvitä.
Vastuullista työtä tutkinut Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Suvi Heikkinen toivoo, että suomalaisissa organisaatioissa otettaisiin nykyistä paremmin huomioon työ- ja perhe-elämän yhdistäminen. Myös vanhemmuuden positiivisista puolista pitäisi puhua enemmän.
– Kysymys on siitä, miten työelämässä lapsiperheitä arvostetaan. Työpaikan organisaatioissa ja johdossa pitäisi tapahtua asennemuutos, joka johtaisi lapsiystävällisempään ajattelutapaan. Meillä ei arvosteta tarpeeksi työn ulkopuolista elämää, vaan monien on oltava valmiita työhön 24/7.
Yle teetti tämän vuoden alussa urasuuntautuneiden äitien Mothers in Business -verkoston jäsenille kyselyn ruuhkavuosista selviämiseen. Reilusta 150 vastaajasta 120 on kokenut ruuhkavuodet raskaaksi. Uuvuttavaksi koettiin työssä kehittymisen paineet, lasten sairastelu, oman ajan puute ja arjen askareista suoriutuminen.
Monet vastaajista haluavat kuitenkin korostaa, että itse lapsi ei ole uupumuksen syy.