Sotamies ja saattovartiomies Hannes Kontiaisella oli onnea. Hän olisi voinut menehtyä Kuusamon Kurvisen Isolehdon partisaaniväijytyksessä 5. heinäkuuta 1942. Toisin kuitenkin kävi.
– Minä olin menossa sotilaskotiyhdistysnaisten autoon, mutta saattovartiomies korpraali Veikko Moilanen tuli perässä ja sanoi, että hän meneekin naisten autoon. Ei siinä auttanut kuin vaihtaa paikkaa ja se oli minun onneni.
Käkisalmesta syntyisin oleva Kontiainen (syntynyt vuonna 1921 ja täyttää elokuussa 96 vuotta) oli mukana Kurvisen Isolehdon partisaaniväijytyksessä.
Kontiaisella on hyvin muistissa, mitä tapahtui tuona traagisena päivänä, kun venäläiset partisaanit tappoivat sotilaskotiliiton puheenjohtajan Toimi Jänneksen, sotilaskotisisaret Faini Aflechtin ja Greta Palojärven sekä autonkuljettaja Toimi Rossisen ja saattovartiomies Veikko Moilasen. Ryhmä oli tutustumassa sotilaskoteihin rintamalla.
Toisessa saattoautossa oli mukana myös Hannes Kontiainen. Ryhmä lähti liikkeelle Uhtuan lähistöltä 3. divisioonan esikunnasta Myrskystä illalla 4. heinäkuuta 1942. Tavoitteena oli Kiestinki, mutta koska Uhtuan-Kiestingin välillä Röhössä oli tietöitä ja partisaanipelko, autot päättivät kiertää Juntusrannan ja Kuusamon kautta.
Kontiaisen mukaan Juntusrantaan asti ajettiin normaalissa järjestyksessä eli saattoauto edessä. Siellä naiset halusivat vaihtaa autojen järjestystä, koska tie pölisi paljon.
– Eihän siinä tilanteessa voinut muuta kuin suostua asiaan. Niin ajelimme kohti Kuusamoa. Naisten autona oli tavallinen siviiliauto ja meillä kaksimoottorinen saksalainen maastoauto. Autojen väliä oli muutamia kymmeniä metrejä, kun partisaanit hyökkäsivät Isolehdossa.
Partisaaneja oli joukkueellisen verran (noin 30) ja he olivat ryhmittyneet tien kummallekin puolelle. He ampuivat edellä menevän auton täysin seulaksi. Ei siinä voinut jäädä kukaan henkiin ja kaikki viisi ammuttiin autoon, eivät kerinneet ulos. Kun kuulimme hyökkäysäänet, ryntäsimme suoraan metsään, Kontiainen kertoo.
– Partisaanit hävisivät eikä heitä koskaan löydetty. On arveltu, että sama porukka avasi tulen muutamaa päivää aikaisemmin samalla tiellä saksalaiskolonnaa kohtaan.
Tämän jälkeen hengissä säilyneet neljä miestä lähtivät kävelemään kohti Teerirantaa. Alikersantti Into Salmi sai eräästä talosta pyörän ja ajoi sillä Teerirannan kaupalle puhelimeen ja teki ilmoituksen tapahtuneesta.
– Pääsimme saksalaisen kolonnan mukana takaisin Juntusrantaan ja siellä olimme monta päivää ankarissa kuulusteluissa. Kysyttiin, että miksi turva-auto ajoi perässä, mutta naisten sana oli siinä tilanteessa laki, Kontiainen kertoo.
Kontiainen teki työuransa rajavartioston palveluksessa ja tuli Kuusamoon vuonna 1952 palvellen kaikilla asemilla. Loppuaikana hän oli Juntusrannan vartiopäällikkönä ja jäi siitä eläkkeelle vuonna 1973.
Nykyisin Kontiainen asustelee yksikseen Koillismaan Palveluyhdistyksen talossa Porkkatörmällä. Hänen vaimonsa kuoli kahdeksan vuotta sitten.
– Jalat tahtovat vähän jo vaivata. Televisiosta seuraan suomalaisena urheiluhulluna erityisesti yleisurheilua ja hiihtoa ja yleensä missä lajeissa menestymme. Sen sijaan minua ihmetyttää, miksi kuusamolaiset eivät pärjää enää hiihdossa. Täällä olisivat olosuhteet harjoitteluun huippuluokkaa.
