Posion lukiosta valmistunut Kaarle Myllyneva kirjoitti seitsemän laudaturia ja kaksi eximiaa. Nuoren miehen kokonaistulos on Lapin maakunnan paras.
Myllyneva teki samalla myös posiolaista historiaa, sillä hänen tulos on tiettävästi Posion lukion historian paras.
– Ei vielä ole mielessä tiettyä alaa, hakusessa on vielä. Joku akateeminen ala se varmastikin on ja yliopistoon lähden opiskelemaan, Myllyneva kertoi.
Juhlapäivän jälkeen koittaa arki ja Myllyneva jatkaa kesätöitään. Työt hänellä odottavat puutarhamyymälässä. Opiskeluissa hän pitää välivuoden. Mies astuu armeijan harmaisiin heinäkuussa Ivalossa.
Ylioppilaan puheessaan Kaarle Myllyneva sanoi, että ylioppilasjuhlasta puhutaan usein tietyn aikakauden loppuna: lukio loppuu, useimmilla loppuu Posiolla opiskelu, ehkä jopa lapsuuskin päättyy viimeistään tähän hetkeen. Meidän tulisi olla lähes valmiita yhteiskunnan kansalaisia: täynnä tietoa, taitoa ja asennetta kohdata maailma.
– Lopun sijaan olisi kuitenkin ehkä viisasta puhua alusta, sillä tästä se elämä vasta alkaa! Mahdollisuudet avautuvat edessämme, ja uskoa tulevaisuuteen löytyy. Täältä Posion lukiosta saamamme vahvan kivijalan ja kestävän pohjan päälle on hyvä rakentaa tulevaa, vakaata ja kestävää elämää, Myllyneva sanoi.
– Kulunut kevät on ollut monelle meistä varsin kiireinen – eikä vähiten ylioppilaskirjoitusten vuoksi. Kaiken vilinän keskellä on ollut helppo unohtaa, että se todella on nyt tässä: lukioaikamme on ohi, ja matka jatkuu kohti avaraa maailmaa.
– Lukio koostuukin oppimisen lisäksi paljon kaikesta muusta, ja ei liene liioiteltua väittää, että tämän kaiken muun merkitys on vähintäänkin yhtä suuri kuin kaiken oppimamme. Lukioajan tärkeimmät muistot koostuvat niin mieleenpainuvista vanhojen tansseista ja penkkareista kuin arkisista rutiineista: väsyneistä aamuista, vapaatunneista ja tärkeistä ihmissuhteista, Myllyneva sanoi.
– On meidän vuoromme ymmärtää historiantunnilla opittuja valtiomiesten virheitä ja varmistaa, etteivät ne toistu. On meidän vuoromme käyttää fysiikan ja kemian kaavoja ja kehittää ratkaisuja sairauksiin, joihin ei parannuskeinoa vielä ole. On meidän vuoromme keksiä tulevaisuuden keinot ja laitteet, jotka parantavat elämäämme. On meidän vuoromme tehdä maailmasta parempi paikka.
Myllyneva päätti puheensa edesmenneen presidentin Mauno Koiviston sanoihin: Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.
