Eläkeläisten määrän kasvaminen Suomessa tulee julkisessa keskustelussa esille usein kielteisenä ilmiönä. Puheeksi nousee valtiontalouden niin sanottu kestävyysvaje. Erityinen huoli on julkisten hoivapalvelujen riittävyydestä seuraavien vuosikymmenten aikana.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että eläkeläiset tuottavat monia palveluja itselleen ja lähipiirilleen. Niillä on merkitystä työelämän joustavuudelle ja julkisen sektorin palvelujen riittävyydelle. Näiden palvelujen arvon mittaaminen euroina on hankalaa, joten asia jää talouspoliittisessa keskustelussa marginaaliin.
Ihminen ei muutu passiiviseksi jäädessään eläkkeelle. Tutkimusten mukaan suomalaiset kokevat elämänlaatunsa hyväksi aina 80 ikävuoteen saakka. Sen jälkeen fyysisen ja psyykkisen kunnon heikentyminen alkaa tuntua voimallisemmin arkielämässä.
Tilastokeskuksen hyvinvointikatsauksen mukaan eläkkeellä olevista 55-64-vuotiaista 40 prosenttia ilmoitti auttaneensa lastenhoidossa viimeisen neljän viikon aikana ja kolmannes oli auttanut aikuisia lapsiaan. Viidennes vastaajista oli auttanut lapsenlapsiaan ja sama määrä naapureitaan tai ystäviään.
Arkikokemus Koillismaalta kertoo samaa. Esimerkiksi lapsiperheiden arki ei pyöri ilman sosiaalista verkostoa, jossa usein tärkeänä osana ovat isovanhemmat. Eläkkeellä olevien työ muodostaa hyvinvointireservin, jonka merkitystä ei ole kyllin tunnustettu julkisessa keskustelussa. Hyvinvointitutkimuksen mukaan vapaaehtoistyö näyttää kasaantuvan yli 45-vuotiaille ja eläkeläisille, mikä on luonnollista. Heillä on siihen aikaa.
Valtiontalouden kestävyysvaje on ongelma, mutta ongelma olisi paljon mittavampi ilman eläkeläisten mittavaa vapaaehtoistyötä.
Rukalla järjestetyssä Koillis-Suomen tulevaisuusverstaassa vieraillut filosofi Pekka Himanen haluaa nähdä ikääntymisen myönteisessä valossa. Hän huomautti, että suomalaisten odotettavissa oleva elinikä oli vain 35 vuotta vuonna 1900 eli muutamia sukupolvia sitten. Himanen pitää saavutettua eliniän kaksinkertaistumista valtavana edistysaskeleena, josta on syytä iloita.
Koillismaalla väestön harmaantuminen on tosiasia, jota ei tarvitse jäädä surkuttelemaan. Ikääntyminen on pystyttävä kääntämään alueen voimavaraksi. Samalla voimavaroja on kohdistettava työpaikkojen luomiseksi ja sitä myöten nuorten perheiden saamiseen alueelle.
Hyvinvointi syntyy työllä – kaikkien sukupolvien työllä.