Olipa se taas jytky reissu kaikille mukana olleille. Pitkä autojono kiemurteli tietä pitkin kohti Oivankia. Siellä oli jo valmiina liikenteen ohjaajat opastamassa meitä turvallisesti parkkipaikalle. Näki heti, että hommaan oli panostettu. Hieno homma niin.
Keräännyttiin sitten toimiston pihalle. Siinä suoritettiin aamujumppa, että veri alkoi kiertämään. Siirryttiin sisätiloihin ja eikun kahvipöytään jota pienet suolapalat piristi kummasti. Seuraavana talon toiminnanjohtaja esitteli taloa ja eri toimintamuotoja. Vipinää kuulosti olevan. Hän kertoi myös meidän päivän ohjelman.
Avustajat jakoivat meidät eri ryhmiin ja selostivat ulkona olevat rastit ja mitä niillä tehdään. Siirryttiin ulos koko remmi ja ryhmät siirtyivät omille rasteille. Siellä ohjaajat panivat pelin pyörimään. Kun aika oli täynnä, siirryttiin eri rasteille. Aika meni kuin siivillä. Oli ruokailun vuoro. Ja syötävää oli. Vieläpä tosi maukasta. Pakko oli välillä löysätä vyötäkin. Seurasi luppoaika. Käytiin tutustumassa eri rakennuksissa oleviin kohteisiin ja nähtävää riitti. Keskusteluköörit olivat parhaita. Minäkin kuuntelin korvat höröllä, kun aikamiehet muistelivat vanhoja aikoja. Kuuli siinä monenlaista.
Aika lipsahti niin, että oli taas kahvin aika. Sitten tuli se meidän ohjelma. Kauko otti ohjat käsiinsä. Laulaa luikautettiin monet laulut, Kauko muisteli vanhoja tapahtumia useampaan otteeseen ja joku muukin.
Välillä senioritanssijat esittivät kolme kappaletta, nyt löytyi jo niitä Jorman kanta-askeleitakin. Ja ylävartalon ryhti pysyi jämäkkänä koko esityksen ajan. Selvää kehitystä on. Lopuksi vielä laulettiin.
Sitten alkoi se lintukilpailun loppukilpailu. Minulla ei ollut kaukolasit mukana, niin enhän minä nähnyt monta lintua. Joten me lähdimme pois jo ennen loppua. Olipa tosi kiva päivä. Toivoisin tällaisia tapahtumia useamminkin. Olihan paikalla nytkin lähes sata henkeä. Suuri kiitos kaikille päivän järjestäjille ja etenkin Oivangille.
Näin muisteli.
