Viime viikolla peruskoulun päättävien nuorten lisäksi Nilon koululla juhlittiin myös opettajia: Ilkka Karvosta ja Lauri Virkkulaa.
Karvonen jäi eläkkeelle ja teki 32-vuotisen opettajanuransa viimeisen työpäivän lauantaina. Virkkula jäi eläkkeelle jo vuosi sitten, mutta on tehnyt tämän lukuvuoden ajan sijaisuuksia.
Karvonen on historian, yhteiskuntaopin ja äidinkielen opettaja. Lisäksi Karvonen on pitänyt valinnaisia teatterikursseja. Karvonen kokee, että eläkkeelle kannattaa jäädä, kun motivaatiota työntekoon vielä on.
– Tärkeintä tässä työssä ovat tietenkin oppilaat. Jos opettaja ehtii tympääntyä työhönsä, se vaikuttaa oppilaisiin, eikä sitä ole helppoa korjata. Siksi kannattaa lähteä huipulla pois.
66-vuotias Virkkula on teknisen työn opettaja, mutta hän on pitänyt myös valinnaisia erä- ja kalastuskursseja. Näillä kursseilla oppilaat ovat päässeet käymään kalastusretkillä ja tehneet itse uistimia ja pilkkejä.
– Luonnossa liikkuessa täytyy ottaa monet muutkin kuin itsensä huomioon, mitä olen pyrkinyt havainnollistamaan, Virkkula kertoo.
Molempien opettajien tunnelmat ovat haikeat eläköitymisen vuoksi. Kuusamon kokoisessa kaupungissa yhteisöllisyys näkyy Karvosen ja Virkkulan mukaan myös koulussa.
– Eläköitymisen haikeus johtuu rakkaudesta lajiin. Tämä on ollut niin suuri osa elämää, Karvonen sanoo.
Karvosen ja Virkkulan mukaan opettajan työssä tulee ennen kaikkea ikävä oppilaita, mutta myös opettajanhuoneen keskusteluja.
– Tämä on omanlaisensa yhteisö ja oma maailmansa, Virkkula tuumaa.
Pitkän uran tehneet Virkkula ja Karvonen nimeävät teknologian kasvaneen läsnäolon suurimmaksi alan muutokseksi.
Karvosta huolestuttaa älypuhelinten vaikutus keskittymiskykyyn.
– Vaikka puhelimia ei saa käyttää tunneilla, voi pelkkä viestin saapuminen viedä keskittymiskyvyn pitkäksikin aikaa.
Viime vuosien suuriin muutoksiin kuuluu myös uusi opetussuunnitelma, johon molemmat opettajista suhtautuvat kriittisesti.
– Uuteen opetussuunnitelmaan käytettiin valtavasti resursseja, mutta monien opettajien ääntä ei kuultu. Alkaa tuntua, että ylhäältä tulee liian paljon ohjeistuksia. Opettajien liikkumatilan pitäisi olla laajempi, sillä mekään emme kaikki ole samanlaisia, Karvonen toteaa.
Karvosen mielestä opettajien on tärkeää käyttää persoonansa opettaessaan ja jalkautua oppilaiden joukkoon.
– Minä tykkään pyöriä käytävillä ja jutella porukoiden kanssa. Opettajilla pitäisi puhua enemmän oppilaiden kanssa luokkahuoneen ulkopuolellakin, koska sillä on luottamuksen syntymisessä valtava merkitys.
Virkkula näkee opetussuunnitelman myötä tapahtuneen oppiaineiden yhditämisen osin ongelmallisena.
– Kun tekninen työ ja käsityö yhdistyi, on osa pojista jättänyt teknisen työn valitsematta, kun samaan pakettiin kuuluu myös käsityöt.
Sekä Virkkula että Karvonen haluaisivat tehdä tulevana vuonna opettajan sijaisuuksia, vaikka muitakin suunnitelmia on.
– Olen vuosia harrastanut sijoitustoimintaa, siinä on paljon touhua. Olisi myös hienoa pitää jotain kurssia kansalaisopistolla ja kirjoittaa, Karvonen miettii.
Virkkulalla on jo hieman kokemusta eläkkeellä olemisesta viime talvelta.
– Aikaa on paljon, mutta virtaa riittää. Liikunta on minulle intohimo ja sen lisäksi aion käyttää aikaa metsästykseen sekä kalastukseen. En oikein osaa olla paikoillani.
Lue koko artikkeli Koillissanomista.