Sirniön kylä on yli 300 vuotta vanha, jo Ruotsin vallan aikana asutettu. Tämän Paavolan eli Heikkilän eli Rannin eli Keskikartanoon ensimäinen talo oli Paavola. Kun Paavolassa väki lisääntyi, tarvittiin lisätilaa ja rakennusta jatkettiin etelään päin vuonna 1816: vain kolme seinää lisää ja rakennuksessa oli 2 pirttiä. Veranko eli porstua jäi siinä vaiheessa yhteiseksi. Suuren, korkeahkon savupirtin ensimäinen emäntä oli Paavon leski Kaisa. Hänen poikansa poika Heikki lieneekin antanut pirtille nimen Heikkilä.
Heikki (s. 1838) oli taitava seppä. Hän avioitui loukuskyläläisen Kaisa Kymäluoman kansa. Oltiin siirrytty jo Venäjän vallan aikaan mutta kuuluttiin edellen Pudasjärven seurakuntaan. Kartano ja ympäristö täyttyivät rakennuksista: navetta, lammasnavetta ja lato, ja erikseen talli, kehä ja puojit jotka yhdistettynä muodostivat Kamaripuolen. Ja kauempana paja, sauna, riihet ja aitat ja monet muut.
Elettiin omavaraistalouden aikaan. Seppä oli se joka teki työkalut raudasta. Seppä Heikki oli taitava viikate-, lukko- ja aseseppä. Kerrotaan hänen yrittäneen hyödyntää raudaksi Kuusijärven malmia ja kiveä siinä onnistumatta. Rauta ostettiin Hirvaskoskelta. Sepän takomilla työkaluilla tehtiin kaikki tarvekalut. Metsästyksessä käytettiin pyssyjä, karhukeihäitä ja erilaisia pyydysrautoja. Viljeltiin maata ja kerrotaan näissä vaaranrinne pelloissa kasvatetun ruista ja jopa vehnääkin ohrasta puhumatakaan. Karjaa pidettiin. Kalastettiin. Poltettiin tervaa myös myyntiin. Heikkilässä eli venemestari Junka, josta kerrottiin, että kun sadas vene valmistui, se tiesi huonoa, venemestari kuoli kohta sen jälkeen.
Tässä Heikkilän pirtissä on pidetty paljon lestadiolaisia seuroja ja kinkereitä. 1800- luvulla papit tulivat Pudasjärveltä. Jumalanpalvelusten yhteydessä kastettiin lapset ja toimitettiin muita kirkollisia toimituksia.
1870- luvulla siiryttiin hallinnollisesti Taivalkosken seurakuntaan ja kuntaan. 1880- luvun lopulla Heikkilän tämä pirttirakennus kengitettiin, korotettiin, alimmat hirret uusittiin ikkunoiden ylälaitaan asti. Kuloharjusta Koloaholainen muurasi tämän uunin ja antoi takuun: uuni pysyy pystyssä niin kauan kun maailma ja pirtistä tuli ulospäin lämpiävä. Nytkin piisituli lämmittää juhlaväkeä. Myös ikkunat uusittiin. Suomi itsenäistyi 1917.
Seppä Heikin tytär Kaisa Kreeta avioitui vaarakyläläisen Antti Huovisen kansa. Väki lisääntyi. Kylämeijeri oli tässä Heikkilän kartanossa 1890 luvulla kymmenkunta vuotta. Voita kirnuttiin ulkomaan vientiin asti. Antti Huovinen oli toimelias isäntä. Hänen aikanaan raivattiin Unilammen eteläpuolelle soita viljelykseen. Hän on ollut perustamassa Taivalkosken Osuuskauppaa, Sirniöön Osuuskassaa ja on ollut kunnanvaltuutettu kun Sirniö kuului vielä Taivalkoskeen. Hän on ollut myös köyhäinhoito- lautakunnan määräämä kyläasiamies.
1926 oli muodostettu Posion kunta ja seurakunta. Sirniöläiset olisivat halunneet pysyä taivalkoskelaisina, mutta Senaatti päätti toisin. Posiolaisia sirniöläiset ovat olleet sen jälkeen.
Antti Huovisen nuorin tytär Aili, äitimme, avioitui naapurista, Uutelasta Yrjö Alasirniön kansa juhannuksena 1939, vähän ennen talvisodan syttymistä. Antti eli Unka luovutti isännyyden pojalleen Heikille ja vävylleen Yrjölle. Yrjö oli seppä ja puuseppä, suutari ja kalastaja. Heikki oli hevosmies, maanviljelijöitä molemmat.
Sirniön kylä säästyi sodan aikana suuremmilta tuhoilta. Miehet olivat rintamalla, vanhukset, lapset ja sairaat oli evakuoitu. Sirniö oli sotatoimialuetta talvisodan aikana. Yrjön nuori vaimo, äitimme jäi tähän Heikkilään. Hän hoiti karjan, kävi Ilmavalvontavuoronsa koulun katolla olevassa valvontatornissa ja odotti esikoistaan, minua. Talvisodan 105 päivää hän eli pelossa ja odotuksessa. Tässä pirtissä hän kirjoitti kirjeitä evakossa oleville ja rintamalle, odotti, toivoi ja pelkäsi, sekä otti tässä pirtissä rintamalta ja muualta tulleet kirjeet vastaan.
Jatkosodan aikana syntyi tämän talon seuraava isäntä Taisto. Kastetilaisuus pidettiin tässä pirtissä ja kasteella Taiston lisäksi olivat Posion pitkäaikanen kirkkoherra sirniöläinen Pekka Tapaninen ja serkkumme Sisko Kylmäluoma Matalaiselta. Äiti kirjoitti isälle, että koululla oli jumalanpalvelus, mutta pastori Häkkinen kävi kotona tässä Heikkilän pirtissä kastamassa 23.11.1941 lapset.
Rauhan tultua tämän kartanon kasvun vuodet olivat käsillä; oli 4 perhettä asumassa ja neljää karjaa emännät kävivät lypsämässä illoin aamuin. Ja tässä kartanossa oli kylän syvin kaivo.
Tässä Heikkilän pirtissä on pidetty lukemattomia maalaisliiton, maatalousnaisten, eri osuuskuntien kokouksia ja monia tilaisuuksia kuten häitä, hautajaisia ja syntymäpäiviä. Maatalousnaisten juhlat, Posion Osuuspankin 80- vuotisjuhlat. Olihan Sirniön Osuuskassa vanhin alueella, vanhempi kuin Taivalkosken ja Posion osuuskassat. Juhlapuhujana oli edesmennyt valtiovarainministeri Ahti Pekkala.
Naiset ovat kautta vuosisatojen huolehtineet karjasta, ruoasta, keittäneet ja leiponeet, kasvattaneet juurikasvit ja pellavat, kerinneet lampaat ja kutoneet ja ommelleet päällys- ja pitovaattet perheilleen. Naisten käden jälki ei ole niin pysyvää kuin miesten: ruoka syödään ja vaatteet kuluvat. Jotakin kuitenkin aina jää esim. tämä äidin kutoma raanu seinällä, jolla hän voitti Maatalousnaisten valtakunnallisessa kilpailussa ensimäisen palkinnon. Kaikki Heikkilän emännät ovat olleet käsityöimisiä.
Heikkilän kartano joutui murrokseen, kun 1960- luvulla rakennettiin tuo kylätie. Navetan, kellarin ja kaivon menetykset olivat ratkaisevia. Isä ja äiti rakensivat uuden talon mäen päälle. Heikkilän pirtti jäi asumattomaksi ja Taiston ja hänen vaimonsa Railin omistukseen. He laittoivat Heikkilän pirtin kattoon peltin.
Sirniössä oli ollut kymmenkunta lähes samanlaista suurta paksuhirsistä pirttiä ennen sotia. Monet pirteistä ovat kuitenkin kadonneet.
Heikkilän pirtti oli käyttämättömänä lähes 20 vuotta. Kyläläseuran toimesta käynnistettiin Seppäpäivien pitäminen ja Heikkilän pirtti oli lopulle parikymmentä vuotta päivien keskuspaikka. Pirtistä lähdettiin rantaan päin polttamaan tervahautaa tai sysimiilua, pajaan alasinteen ääreen ja savusaunaan.
Heikkilän Pirtti on merkitty Lapin läänin arvokkaat kohteet- luetteloon säilytettävien rakennusten listalle. Heikkilän pirtille ja Kamaripuolelle on myönnetty Lapin läänin rakennusperinteen vaalimisesta Hurrikas- palkinnot vuonna 2010. Vuonna 1989 naulattiin Pirtin verangon seinään juhlallisin menoin Etappilaatta kunnioituksesta siitä kohtelusta, jota jääkärit saivat nauttia yöpyessään vaarallisilla ja vaikeilla matkoillaan tässä pirtissä.
Taisto oli ensimäinen Heikkilän isäntä, joka oli ansiotyössä kodin ulkopuolella. Syväkairaajana hän kierti Suomen lähes päästä päähän. Eläkepäivien harrastuksia ovat sepän työt, vanhojen rakennusten ja työtapojen vaaliminen, kalastus ja hirvimetsällä käynti. Taiston pojat jatkanevat isännätinä Heikkilässä. Tässä näiden isäntien kautta olen peilannut Heikkilän 200- vuotista historiaa.
Yhteiskunnan muutos näkyy tiivistettynä siinä, että äitimme äiti Kaisa Kreeta syntyi tässä pirtissä pudasjärveläisenä 1872, äitimme Aili 1911 taivalkoskelaisen ja vasta minä talvisodan loputtua maaliskuussa 1940 posiolaisena.
Kunnioitan jokaista sukupolvea joka on antanut panoksensa Heikkilän Pirtin säilyttämisessä. Kiitän läsnäolijoita perinteen kunnioittamisesta ja kyläläisiä Pirtin ja ympäristön vaalimisesta. Toivotan onnea ja pysyvyyttä Heikkilän pirtille, hyvää kesää kaikille!