Pääkirjoitus
Luontokaupunki Kuusamon maineella ja maisemilla voi tehdä monenlaista liiketoimintaa, jos asia oivalletaan oikein. Maisemaa voi myydä esimerkiksi elokuvatuotantoon, kuten Koillismaalla on muutamaan kertaan onnistuttu tekemään.
Kyse ei ole ”höpöhommista”, vaan liiketoiminnasta, johon kannattaa suhtautua vakavasti. Esimerkiksi voi ottaa Kuusamossa muutama vuosi sitten kuvattu suuren tuotannon elokuva Hanna, jota viiden päivän ajan kuvasi sadan ihmisen työryhmä. Tuotantoyhtiö käytti Kuusamossa palveluja lähes 800 000 euron edestä.
Vertailua voi tehdä Pohjoismaisten hiihtolajien maailmancupin avaukseen, joka jättää alueelle miljoona euroa kisaviikonlopun aikana.
Kuusamo, Koillismaa ja Pohjois-Suomi eivät ilman vetoapua pysty kilpailemaan elokuvatuotannoista laajassa mitassa. Tarvitaan rahoitusmekanismi, joka on kilpailukykyinen kansainvälisesti.
Islannissa on käytössä rahoitusmalli, jossa valtio maksaa elokuvayhtiölle takaisin osan kuluista, jotka se käyttää kuvauspaikkakunnan palveluihin. Valtion panostus ei ole kulu, vaan sijoitus.
Islannin ja monen muun maan esimerkki osoittaa, että panostus kanavoituu takaisin moninkertaisesti.
Pohjois-Suomessa elokuva-alaa edistää Business Oulu. Sen projektipäällikkö Anna Laurila sanoo, että elokuva-alan rahoitusmekanismista on merkintä hallitusohjelmasta, mutta käytännössä asia ei ole edistynyt (KS 17.4).
Opetusministeriö katsoo asiaa vain kuluna, joten se julkisen talouden heikkoon tilaan vedoten katsoo, ettei tukeen ole mahdollisuutta. Näkökulma on kovin ahdas, eikä ole maan edun mukainen, kun asiaa katsotaan kokonaistalouden näkökulmasta.
Elokuvatuki on esimerkki tuesta, joka auttaisi Pohjois-Suomea selviämään meneillään olevasta rakennemuutoksesta omin voimin ja tuomaan lisäarvoa koko Suomelle.
Kuusamon ja Koillismaan matkailulle elokuvatuotannot toisivat korvaamatonta markkinointiapua.