Pääkirjoitus
Suomen Punaisen Ristin (SPR) työntekijöihin kohdistunut henkinen ja jopa väkivaltainen terrori on täysin ja ehdottomasti tuomittavaa. Samoin turvapaikanhakijoihin kohdistuneet vihamieliset teot ja eleet.
Kuusamossa vanhan rajavartioston kasarmirakennuksen ikkunat kivitettiin rikki, kun tuli tieto, että paikalle perustetaan turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus. SPR:n paikalliset lipaskerääjät ovat joutuneet kohtaamaan töykeää käytöstä.
Maailmalla sotaa käyvät osapuolet rintamalinjan molemmin puolin yleensä hyväksyvät SPR:n toiminnan ja takaavat työntekijöiden koskemattomuuden. SPR:n työntekijää heiteltiin Lahdessa kivillä, mikä on ennenkuulumattoman moukkamaista ja törkeää.
Meneillään olevassa informaatiosodassa käydään taistelua ihmisten sieluista: erilaisilla ”trollisivustoilla” ja sosiaalisen median viharyhmillä pyritään valhein kylvämään myrkkyä sieluihin. Suomalainen yhteiskunta ei voi, eikä saa hyväksyä niljakkaan rasismin nousua.
Ääriryhmät ovat pieniä, mutta äänekkäitä. Ratkaisevaa on, miten suomalaisten valtaenemmistö suhtautuu asiaan. Jos hyökkäyksiä SPR:ä ja turvapaikanhakijoita vastaan hyssytellään, saa rasismi uutta voimaa kasvuun. Ihmisoikeuksilla ei voi tehdä kauppaa, eikä niiden toteutumisesta voi neuvotella. Ihmisoikeudet ovat jakamattomat ja kuuluvat kaikille.
Suomalainen yhteiskunta on kohdannut ääriliikkeitä historiansa varrella, mutta kansalaisyhteiskunta on kestänyt. Lapuan liike ja Mäntsälän kapina olivat äärioikeistolaista liikehdintää. Sotien jälkeisinä vaaran vuosina demokratia oli uhattuna äärivasemmalta. Ratkaisevaa molemmissa historian käännekohdissa oli, että suomalaisten valtaenemmistö pysyi kansanvaltaisen järjestelmän takana.
Nyt päätään nostavaa poliittinen terrori on tuomittava jyrkästi. Yksikään sivistynyt suomalainen ei voi jäädä sivustakatsojan rooliin.