Runo kertoo teistä, koillismaalaisista. Se on muualta Kuusamoon tulleen Päivi Haatajan näkemys paikallisista.
– Tämä kertoo männikkökansasta, mutta tavallaan se kertoo Koillismaan ihmisistä. He ovat suorarunkoisia ja asiat asioina ottavia, Haataja kertoo.
Tässä runossa puolestaan Haataja kuvailee itseään ja omia tuntemuksiaan vieraalle paikkakunnalle asettumisesta.
– Muutin 20 vuotta sitten Kuusamoon. Tämä runo kertoo ihan selkeästi siitä, että miten hain paikkaani ja kuitenkin juurruin tänne syvälle.
Kirjastossa parhaillaan esillä oleva Haatajan näyttely yhdistelee öljyväritöitä ja runoja, luontoa sekä ihmisiä.
– Runoissa ihmiset ja luonto sekoittuvat, ihmisetkin ovat osa luontoa. Luonnossa näkee ihmisen piirteitä ja päinvastoin. Ihminen voi olla vaikkapa kuin jykevä tammi tai kuin vaivaiskoivu.
Nyt Haataja työstää kolmatta omakustannettaan. Enää runoissa ei puhuta soista, metsistä tai kivistä. Nyt Haataja pukee surua sanoiksi Surukirja-työnimellä.
– Kummitytön kuolema sysäsi siihen. Aiemmin läheisistäni ovat kuolleet äitini ja lapseni, ne ovat olleet raskaita menetyksiä. Ehkä joku toinen voi löytää näistä runoista jotain lohduttavaa.
Materiaalia on jo paljon kasassa ja seuraavaksi on vuorossa karsiminen.
Runokirjaa kuvaava, henkilökohtainen runo on nimeltään Elinkautinen. Se kertoo lapsen menettämisestä.
– 5-vuotias lapseni on aikoinaan kuollut liikenneonnettomuudessa. Se on elinkautinen. Se suru kulkee aina mukana. Kun tulee jokin suru, se aktivoituu taas.
Lue juttu kokonaisuudessaan näköislehdestä tai printistä.