Oranssiin lippalakkiin ja liiviin sonnustautunut nuori nainen astelee pitkin korpea. Harvakseltaan hän kajauttelee torvellaan kimakoita ääniä. Satakunta metriä hänestä vasemmalla kulkee nuori mies töräytellen omalla torvellaan matalampia merkkiääniä.
Alun kolmannellakymmenennellä olevat espoolaiset Heli-Minttu ja Iiro ovat ajomiehinä vanhoja konkareita Vuotungin hirviseurassa. Virkkulantien vartta kulkeva Hevosharjun ajokin on heille entuudestaan tuttu: toista kilometriä vaihtelevaa maastoa, väliin sankkaa kuusikkoa tai hakkuuaukeaa, väliin upottavaa rämettä.
Tällä kertaa ajo päättyy tuloksettomana Hevosharjun tielle, minne ampujat ovat asettuneet passiin. Havaitsen passipaikalleni osuneen Heli-Mintun otsalla pari hikipisaraa ja tiedustelen häneltä, eikö tällainen rämpiminen ole turhan raskasta puuhaa nuorelle neidolle. Saan viidettä vuotta lääketiedettä opiskelevalta ajonaiselta kieltävän vastauksen ja laajat perustelut monipuolisen, luonnossa tapahtuvan liikunnan hyvistä vaikutuksista.
Espoossa asuva Hyppäsen perhe hankki runsaat puolenkymmentä vuotta sitten Kuusinkijokeen laskevan Jelestimäjoen latvoilta metsäpalstan ja on sen jälkeen viihtynyt siellä sijaitsevalla yksinkertaisella erämajallaan kesäisin ja syksyisin.
Metsäpalstan kylkiäisenä Hyppäsille avautui mahdollisuus ryhtyä harrastamaan metsästystä laajoilla pyytömailla, johon he seuran jäseniksi liittyessään saivat metsästysoikeuden. Alueen erämaat ovatkin syksyisin tulleet tutuiksi varsinkin perheen miesväelle, isä-Ollille sekä pojille Petterille ja Valtterille. Metsälintuja on jahdattu omalla väellä, hirviä yhdessä Vuotungin hirviseurueen kanssa.
Olli Hyppänen toimii pääkaupunkiseudulla kehitysjohtajana it-yrityksessä ja on koulutukseltaan tekniikan tohtori. Työ on kiireistä ja vaativaa. Oleskelu Kuusamossa toimii kaikelle tälle etelän kiireelle hyvänä vastapainona, hän toteaa. Jelestimän yksikertaisesti varustetulla mökillä voi puuhailla toisenlaisten asioiden parissa, levätä ja latautua rauhassa.
– Lapsetkin ovat kummasti oppineet huomaamaan, että erämaassa mobiililaitteiden käyttöä kannattaa rajoittaa. Älypuhelimen akun lataaminen ei täällä onnistu hetkessä, toteaa isä tyytyväisenä.
Kyselen mieheltä, millä ihmeen taikakonstilla hän on saanut omat lapsensa, ja tällä kertaa jopa kummipoikansa, tulemaan Kuusamoon ja osallistumaan tällaiseen nuorison keskuudessa vähemmän trendikkääseen harrastukseen kuin hirvenmetsästys.
Myhäillen Olli Hyppänen myöntää, että heidän joukossaan perhekeskeisyyttä on vaalittu ja yhteiset perhelomat ovat itsestäänselvyys. Ei tänne Kuusamoon tarvitse ketään pakottaa, hän vakuuttaa.
Kesällä Jelestimällä vietetään pari viikkoa ja silloin eniten huomiota kiinnitetään kalastukseen.
Hyppäsen molemmat pojat ovat innokkaita perhokalastajia ja useimmat Kuusamon perhokalastukseen soveltuvat joet ovat tulleet heille tutuiksi.
– Suosikkina on kuitenkin oma kotijoki, vain kappaleen matkaa Jelestimältä sijaitseva sopivan pieni, Oulankaa ja Kitkajokea helpommin hallittavissa oleva Kuusinki. Sieltä on vuosien varrella monet harjukset saatu, kertoo Valtteri. Hän höristelee selvästi korviaan saatuaan kuulla, että Jelestimäjärveä pidetään täällä päin hyvänä siikavetenä.
Lukion ensimmäisellä luokalla oleva Valtteri on nyt ensimmäistä kertaa hirvenmetsästyksessä ampujana. Eräharrastuksen aloittamiselle hän kertoo saaneensa ratkaisevan potkun isolta veljeltään Petteriltä, joka tällä kertaa ei ole päässyt mukaan Kuusamoon.
Hyppäsen perheen Kuusamo-harrastus ei rajoitu pelkkään metsästykseen ja kalastukseen. Se on itse asiassa saanut alkunsa jo äidin lapsuudenperheen laskettelusta ja mökkeilystä Rukalla 70-luvulla. Yksityisen yrityksen henkilöstöjohtajana toimiva Minna Schrey-Hyppänen tosin ei ole tällä kertaa Kuusamossa mukana, vaikka lomaileekin täällä edelleen säännöllisesti.
Hyppäsillä on ollut jo pitkään myös oma Kuusamon-mökki Rukalla, jossa talvisia viikonloppuja vietetään.
– Ykköslajinani on laskettelu, mutta kyllä minä jonkin verran harrastan myös hiihtoa, kertoo Valtteri haastatellessani häntä lihanleikkuun lomassa hirviliiterillä.
Lihoja leikkaamassa oleva isä-Olli, joka kertoo hirvenlihan olevan arvostuksessa korkealla heidän perheessään. Sitä syö mielellään myös perheen nuorempi tytär Sallamaija, joka opiskelukiireiltään ei päässyt nyt mukaan Kuusamoon. Omaksi ruokalajisuosikikseen Olli nimeää vaimonsa valmistaman hirvenlihahöystön.