"Ettei puhe unohu eikä ala ihi­mi­siä pel­kään" – Naisten Kort­te­li­ker­ho Kop­pe­lot ko­koon­tuu kerran kuu­kau­des­sa

Sylvi Mustonen ja Hilkka Pohjola kertovat kerhokokoontumisten tuovan piristystä päivään.

Ritva Määttä ja Irene Harjumaa laulattavat Koppelon muita naisia.

Maija Kumpula lukemassa suvussa säilyneitä kirjeitä Amerikan ajoilta 1920-luvulta.

Kuusamon Atimotalolla käy kova kuhina, kahvi tuoksuu ja tuoleja kolistellaan paikoilleen samalla kuulumisia vaihtaen. Naisten oma Korttelikerho Koppelot kokoontuu kerran kuukaudessa yhteen porisemaan, laulamaan ja muistelemaan menneitä.

Toisten tapaaminen, uusien ja vanhojen tuttujen kohtaaminen antaa kerhokäynnille sen päivän ilon.

– Eihän sitä muuten enää juuri kyläillä. Täällä näkee ihmisiä ja sehän piristää, Hilkka Pohjola kertoo.

– Tänne on hyvä tulla ettei puhe unohu eikä ruppee ihimisiä pelkään, nauraa Sylvi Mustonen.

Koppeloiden historia ulottuu reilun kymmenen vuoden päähän ja kerho lähti liikkeelle vapaaehtoistoimintana Terttu Törmäsen vetämän Sosku-projektin innoittamana.

– Alkuaikoina oli miehillä oma Ukkomehtot-ryhmä ja mehän siinä päätettiin, että pitäähän naisillekin oma Koppelot olla, toinen ryhmän vetäjistä Liisa Siikaluoma kertoo.

– Kerran yritti yksi ukkomehto tulla mukaan, mutta käännytettiin se ovelta, niin ikään vetäjiin kuuluva Helena Palosaari muistelee pilke silmäkulmassa.

Kerho on kaikille naisille avoin ja politiikka pidetään keskusteluista kaukana, naiset kertovat. Tapaamisissa pääasiassa on sosiaalinen, vapaamuotoinen kanssakäyminen, kahvittelu ja laulu.

– Me tykätään kovasti laulaa, Siikaluoma sanoo.

Koppeloilla on oma lauluvihkonsa, johon on koottu kultaisia koululauluja vanhoilta ajoilta.

Viime perjantaina teemana oli vanhat kirjeet ja valokuvat, joita kerholaiset olivat tuoneet mukanaan kotiarkistoistaan.

– Kirjeet ovat valtava aarteisto, tuovat menneet sukulaiset meitä lähelle ja sukututkijoille tarjoavat paljon arvokasta tietoa, Palosaari kertoo.

Kirjeet herättivät muisteluita Amerikkaan matkanneista sukulaisista ja sieltä tulleista vaatelähetyksistä. Pian puhe siirtyi evakkoajan muistoihin.

– Meistä valtaosa on evakossa olleita sota-ajan lapsia. Minäkin muistan sota-ajan puukengät ja paperinauhat. Kyllä niillä oli paha kävellä, Mustonen muistelee.

Korttelikerhot ovat avoimia kohtaamispaikkoja 65 vuotta täyttäneille kuusamolaisille. Rennossa ilmapiirissä tapaa muita lähialueen ikäihmisiä.

Atimotalolla kokoontuvien Koppeloiden lisäksi kerhoja kokoontuu Alakitkalla Piiloperän metsästysseuran majalla, Käylän Korpihovilla sekä Kuusamon keskustassa Ravintola Talonpöydässä, Kiviharjussa, Nilolla sekä Tolpanniemessä.