Pääkirjoitus
EU-rahoilla ei ole saatu kovin suuria tuloksia aikaan. Helsingin Sanomat (1.7.2014) on haastatellut artikkelissaan muun muassa valtiovarainministeriön finanssineuvos Jan Holmbergia ja Osmo Halosta Valtiontalouden tarkastusvirastosta (VTV). He ovat sitä mieltä, että EU-hankkeiden valvonnassa kiinnitetään huomiota laillisuuteen, ei niiden järkevyyteen.
EU-hankkeet ovat tapa saada takaisin EU:lle maksettua rahaa. Hankkeiden vetäjät työllistyvät, mutta aitoja pysyviä työpaikkoja on syntynyt melko vähän.
Alueilla on suuri kiinnostus saada EU-hankkeita, sillä ne sitovat vain vähän paikallista julkista rahoitusta, Holmberg toteaa.
Yllä oleva on pitkälti totta ja pitää varmasti paikkansa Euroopan ja myös Suomen laajuisesti. Villoja jää niin sanotusti vähän käsiin.
Nyt on käynnistymässä uusi ohjelmakausi ja vuosina 2014-2020 Suomeen tulee EU:n rakennerahastorahaa vajaat 1,3 miljardia euroa. Jäsenmaissa ja alueilla kehitelläänkin parhaillaan uusia hankkeita, joihin toivotaan avustusta saatavan. EU:n myötä olemme myös Suomessa siirtyneet hankeaikaan.
Koillismaalla ollaan unioniaikana oltu suhteellisen aktiivisia hakemaan EU-rahaa erilaisiin hankkeisiin ja projekteihin. Alue onkin saanut kokoonsa nähden rahaa aika hyvin. Kannattaa olla eturintamassa hakemassa rahaa ja testaamassa uusia ideoita, sillä nopeimmat keräävät eniten rahaa.
Kieltämättä myös Koillismaalla podetaan samoista ongelmista kuin muuallakin. Moni lato tai vaja on saanut uuden katon EU-rahoilla ja mitä erilaisimpia projekteja on käynnistetty. Ongelmana niissä on usein se, että projektissa sen vetäjä ja ehkä muutama muu henkilö saa palkan hankeajalta, mutta hankkeen loputtua ei tapahdu enää mitään. Nythän pitäisi käydä niin, että tuetaan vain sellaisia mielekkäitä hankkeita, jotka saavat käynnistysavun ulkopuolisesta rahoituksesta ja rupeaa sen jälkeen pyörimään itsestään.
EU:ssa kuitenkin olemme ja rahaa alueille tulee hankkeiden kautta. Hankkeita pitää kehitellä ja toivottavasti entistä järkevämpiä, että ne poikisivat työtä ja toimeentuloa.