Pääkirjoitus

Eu­roo­pas­sa eletään rat­kai­sun hetkiä

Europarlamentin ulkopuolella vierailijat toivotetaan tervetulleiksi taloon monelle Euroopan kielellä.
Europarlamentin ulkopuolella vierailijat toivotetaan tervetulleiksi taloon monelle Euroopan kielellä.
Kuva: Mikko Häme

Euroopan unionissa eletään parhaillaan ratkaisun hetkiä. Euromaiden päättäjät joutuvat näinä päivinä päättämään, miten tulevaisuudessa tullaan etenemään. Tilanne ei näytä hyvältä missään nimessä. Avoimia kysymyksiä on monia. Hajoaako koko EU ja miten käy yhteisen valuutan eli euron? Siinä on maiden päättäjille pohtimista.

Euroopan unioniin kuuluu kaikkiaan 27 eri valtiota, lähes kaikki läntisen Euroopan maat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Nykyisessä tilanteessa täytyy ainakin jälkiviisaasti tunnustaa, että on tehty paljon virheitä. Onko ollut oikein laajentaa unioni niin laajaksi mitä se nykyisin on? Mukaan on tullut sellaisia maita, joilla ei välttämättä ole ollut taloudellisia edellytyksiä unionin jäsenyyskriteereihin. On annettu virheellisiä tietoja talouden tilasta, jotta unionin jäsenyysehdot täyttyisivät. Nyt vaikeuksissa olevissa jäsenmaissa on eletty yli varojen tietoisesti.

Kukaan ei oikein tällä hetkellä pysty sanomaan, miten euron ja Euroopan unionin käy. Arviot menevät laidasta laitaan: joku talousasiantuntija uskoo sopuun päästävän, joku toinen taas uskoo euron romahdukseen. Kaikki toivovat kuitenkin pikaisia päätöksiä, jotta markkinat rauhoittuisivat.

Voi hyvin olla, että nykyinen Euroopan unioni ja euroalue hajoaa useampaan osaan ja osa nykyisistä jäsenmaista eroaa tai erotetaan unionista kokonaan. Unionissa on ensinnäkin paremmin ja heikommin toimeen tulevia maita. Lisäksi on kooltaan hyvin erisuuruisia kansakuntia.

Viime aikoina on näkynyt selviä merkkejä siitä, että suuret euromaat – etunenässä Saksa ja Ranska – pyrkivät lisäämään valtaansa muiden kustannuksella. Lisäksi on ollut havaittavissa, että päätöksentekomekanismissa luisutaan yksimielisyysperiaatteesta. Se tuo uusia ongelmia.

Suomi on pieni euromaa. Sen painoarvo on vähäinen monella mittarilla mitattuna vaikkapa juuri Saksaan ja Ranskaan verrattuna. Kun päätöksenteko keskittyy entistä enemmän suurmaihin, pienet tulevat jäämään entistä heikommalle. Jos näin käy, Suomi menettää itsemääräämisoikeuttaan ja maamme eduskunnan valta kutistuu.

Kysymys kuuluu, haluammeko kuulua sellaiseen unioniin, jossa Suomen valta ja painoarvo vähenee nykyisestä. Tämä on tulevaisuuden kannalta yksi merkittävimmistä kysymyksistä. Täytyy muistaa, että kuuluimmepa unioniin tai emme, Suomen kohtalo on sidoksissa Euroopan kansojen kanssa. Pieni, kaukana maailman valtakeskuksista sijaitseva ja viennistä riippuvainen maa voi menestyä vain yhteistyöllä.