Sinä riität sellaisena kuin olet. Usko perustuu lahjaan, eikä sitä tarvitse teoilla ansaita, sanoo teologian maisteri Riitta Lemmetyinen.
– Usko on iloa ja vapautta. Ihminen kohdataan sellaisena kuin hän on – Jumalan luomana ja Kristuksen lunastamana. Haluamme auttaa ihmisiä uskon vapauteen.
Lemmetyinen puhuu uskosta, armosta ja ilosta yhdessä kollegansa, teologian maisteri Marianne Janssonin kanssa Kuusamossa tulevana viikonloppuna.
Lauantaina 22. syyskuuta seurakuntatalolla järjestettävässä Hyvien uutisten naistenpäivässä puhutaan teemalla hyviä uutisia riittämättömille ja toivottomille.
– Olemme kiertäneet työssämme yli 20 vuotta seurakuntia ja naistenpäivien tapahtumiin on aina ollut jotenkin erityisen matala kynnys osallistua. Toivomme mukaan erityisesti sellaisia ihmisiä, joille hengellinen elämä ja kirkollinen puhe ovat vähän vieraampi aihepiiri.
Päivän aikana pohditaan muun muassa riittämättömyyden tunteita.
– Meistä jokainen tuntee riittämättömyyttä. Se on kipua, jonka jokainen tunnistaa. Tunnetta, että ei riitä vaikkapa työntekijänä, äitinä tai läheisenä. Erityisesti se voi näkyä suhteessa Jumalaan. Ajattelemme helposti, että usko ja armo pitäisi ansaita hyvillä teoilla. Mutta niinhän se ei ole, vaan armo ja Jumalan rakkaus on lahja, joka annetaan meille kaikille, Lemmetyinen kertoo.
Janssonin luento on elämyksellistä raamattuopetusta. Päivän aikana pohditaan myös sitä, mistä ammentaa rohkeutta ja voimaa elämään vastoinkäymisten edessä.
Lauantain tapahtuma on suunnattu naisille, mutta sunnuntain tilaisuuksiin myös miehet ovat tervetulleita. Lemmetyinen saarnaa sunnuntain messussa ja myöhemmin päivällä luvassa on vielä hyviä uutisia vapauteen kaipaaville.
Puhujat toimivat Akasia-säätiössä, jonka toimesta he ovat kiertäneet seurakuntia niin Suomessa kuin maan rajojen ulkopuolellakin. Toisiinsa Lemmetyinen ja Jansson tutustuivat aikoinaan Saksassa, jonne molemmat olivat päätyneet nuorina viettämään luostarielämää.
– Kumpikin meistä on viettänyt Saksassa ja Norjassa Evankeliset Mariasisaret –järjestön palveluksessa lähes 20 vuotta ja näiden vuosien aikana koimme suunnatonta riittämättömyyden tunnetta. Luostarissa elämä oli kilvoittelua, käskyjä ja kehotuksia ja lopulta se tie oli loppuun katsottu.
– Lähtö Mariasisarista merkitsi tietä luostarista vapauteen. Ymmärsimme, että uskossa on kyse armosta ja löysimme hyväksyvän ja armahtavan Jumalan.
Evankeliumin avulla he löysivät sisäisen vapauden ja eheytyivät kokemastaan hengellisestä väkivallasta, Lemmetyinen sanoo.
– Itsetunto oli aivan nollilla, identiteetti haaksirikossa ja elämä tyhjän päällä. Siitä alkoi uusi elämä ja lähdimme opiskelemaan teologiaa.
Näistä vaiheistaan he ovat julkaisseet yhdessä kirjat ”Kun luostarin muurit murtuvat” ja ”Uskolla alistetut – Matkalla eheyteen”.
