Hanna Pernu oli itse so­siaa­li­nen nuori ja nauttii nyt täy­sil­lä nuo­ri­so­työn­oh­jaa­jan uras­taan: "Työ ja työ­yh­tei­sö ovat minulle niin mer­ki­tyk­sel­li­siä, etten oikein osaa sa­noit­taa, kuinka iloi­sek­si ne minut te­ke­vät"

Hanna Pernu Taivalkosken seurakunnan pihamaalla. Jokaisella nuorella pitäisi olla joku, joka kuuntelee ja miettii yhdessä niitä nuorten omia asioita, hän summaa.

Kuva: Sanna Karjalainen

Kun Hanna Pernu muutti Oulusta Taivalkoskelle kymmenen vuotta sitten, hänellä oli kaksi vaihtoehtoa. Joko hän ryhtyisi liikenneopettajaksi tai nuorisotyönohjaajaksi. Aiemmin ravintola-, matkailu- sekä kuljetusalalla työskennelleelle Pernulle tärkeintä oli, että hän saisi tehdä töitä nuorten kanssa.

– Nuoret ja heidän auttamisensa on se minun juttuni. Olihan se jännittävää, kun piti jättää ammatti, jonka parissa olin tehnyt siihenastisen elämäntyöni. Jännitti, työllistynkö. Sain kuitenkin heti Taivalkoskelle muuton jälkeen nuorisotyönohjaajan paikan 4h:lta.

4h:lta Pernu siirtyi hetkeksi kaupanalan töihin, ja sen jälkeen Taivalkosken seurakunnan työntekijäksi reilu kolme vuotta sitten.

Itse Pernu kertoo olleensa sosiaalinen ja puhelias nuori.

– Pitää kyllä ihan miettiä, millainen silloin olinkaan. Kyllä minä tartuin joka narusta kiinni. Olin aika toimelias sekä elämänmyönteinen, Pernu muistelee.

Nuorisotyössä tärkeintä on Pernun mielestä nuorten toiveiden kuunteleminen.

– Jos suunnittelisin toimintaa omista lähtökohdistani, ei täällä olisi kävijöitä. On tärkeää, että nuorille on tarjolla aidosti mielekästä toimintaa, ja että heillä on tunne, että heistä oikeasti välitetään.

– Nuorten toiveet ovat viime vuosina muuttunetkin. Kerhoissa näkyy nykyään paljon ekologiset asiat. Nuoret miettivät paljon esimerkiksi sitä, ettei kokkikerhon ruuista menisi mitään roskiin, Pernu jatkaa.

Erityisen tärkeäksi järjestetty harrastustoiminta muodostuu silloin, kun nuori on yksinäinen.

– Nykyään puhutaan paljon vanhusten yksinäisyydestä, mutta myös osa nuorista kokee yksinäisyyttä. On meidän nuorisotyöntekijöiden tehtävä houkutella heidät harrastusten pariin. Toisinaan minua mietityttää, miten kauempana asuvat pääsevät mukaan yhteiseen toimintaan. Olen joskus hakenut autolla harrastuksiin toimintaan heikommin osallistuvia nuoria. Isommilla paikkakunnilla tämä ei varmaankaan ole mahdollista.

– Myös ne nuoret, joita on jossain vaiheessa elämää kiusattu, ovat arempia lähtemään mukaan. Siksikin kiusaamiseen pitäisi puuttua hyvin matalalla kynnyksellä.

Pernu uskoo, että tietyssä iässä nuorilla on ennakkoluuloja seurakunnan tarjoamia harrastusmahdollisuuksia kohtaan.

– Varmaan vanha käsitys kirkon jäyhyydestä ja kankeudesta vaikuttaa siihen ajatukseen. Mutta kun nuori tulee kerhoihin tai viimeistään riparille, hän usein huomaa, että ihan tavallisia me olemme. Minäkin olen aivan tavallinen Hanna.

Pari viikkoa sitten Pernu palasi puolen vuoden opintovapaaltaan.

– Joulun aikaan oli kova paikka jättää työyhteisö, lapset ja nuoret pidemmäksi aikaa. Nyt tuntuu, kuin olisin kotiin tullut! Syksyn aluksi on paljon suunnittelua, mutta ensi kuussa alkaa pyörimään paljon kerhoja ja leirejä. Kun minulla on pitkiä toimistojaksoja, työ on hieman yksinäistä. Koen, että leireillä ja kerhoissa läsnäolo on se minun työni ydin.

Kiinteää työaikaa Pernulla ei ole, joten hänen päivänsä voivat venyä toisinaan pitkiksikin.

– Pyrin pitämään työpäivät kahdeksantuntisina, mutta aina se ei onnistu. Silloin lapsen isovanhemmat ovat suuri apu.

Pernun antama työpanos on ollut kehujen kohteena, mutta hän korostaa, ettei tee seurakunnassa asioita nuorten auttamiseksi ja harrastusmahdollisuuksien ylläpitämiseksi yksin.

– Minä teen vain tavallista työtä, josta minulle maksetaan.  Monta työntekijäähän täällä on, ja esimerkiksi ilman isosia eivät kerhot ja leirit pyörisi.

Pernu kokee, että työskentely nuorten ja lasten kanssa antaa hänelle itselleenkin paljon.

– Lapset ovat niin aitoja, he sanovat aina ääneen kaikki ajatuksensa. Siitä ilosta ja pirteydestä saan itsekin voimaa. Kun me nuorten kanssa suunnittelemme yhdessä ohjelmaa leireille ja kerhoihin, jotenkin tunne itsenikin silloin nuoreksi! Siitä tulee energinen olo.

Elämässä Pernua ohjaa lähimmäisen rakkaus.

– En näe itseäni minään arjen sankarina, mutta olen aina pyrkinyt olemaan heikompien puolella. Ei ihmistä voi aina vain mollata tai pitää heikkona. Jos joku on pohjalla, hänet täytyy sieltä nostaa ja tukea hänen kasvuaan ja kehitystään.

Pernun elämään kuuluu muutakin uutta kuin pari viikkoa sitten tapahtunut töihin paluu.

– Menimme helmikuussa mieheni kanssa salassa naimisiin. Meidät vihittiin Rovaniemellä jääkappelissa, se oli aivan ihana paikka. Läsnä oli vain lähipiiri. Pitkäänhän me olemme olleet yhdessä, mutta onhan tämä uutta olla naimisissa!

Perheensä kanssa Pernu elää omien sanojensa mukaan ihanaa ja normaalia arkea.

– Minulla on ihana mies ja poika. Myös työ ja työyhteisö ovat minulle niin merkityksellisiä, etten oikein osaa sanoittaa, kuinka iloiseksi nekin minut tekevät.