Harmokivisammal (Grimmia donniana) on nyt vaarassa. Iivaaran erikoista kasvia uhkaavat piittaamattomat moottorikelkkailijat, jotka eivät pysy reitillä.
Grimmicae-heimon harvinainen sammal kasvaa vain muutamissa paikoissa pohjoisimmilla tuntureilla.
Yksi sammaleen esiintymispaikka, joka lienee eteläisin, sijaitsee Iivaaran huipulla.
– Siinä kaljukoilla, ioliitilla, kasvaa tämä harvinainen kasvi. Seuraavat tunnetut esiintymät ovat 500 kilometriä pohjoisempana käsivarressa Enontekiöllä ja Utsjoella, sanoo Pekka Veteläinen Metsähallituksesta.
Kun karkeatelainen kelkka vetelee kallion pintaa, on lumen alla asustava sammal pulassa.
Veteläinen ja Metsähallituksen maita Koillismaalla valvova erätarkastaja Jani Suua ovat olleet viime talvina lähes voimattomia yhä yleistyvän ummen kelkkailun kanssa. Suuan valvottavana on laajat selkoset Posion, Kuusamon, Taivalkosken ja Pudasjärven kairaa.
Yhden miehen on mahdotonta saada kaikkia luonnolle vahinkoa aiheuttavia tilille teoistaan.
– Merkinnöissäkin on puutteita, mutta eihän se selitä sitä mitä Iivaaralla on tehty näillä niin sanotuilla vuoristokelkoilla, joilla kaivatetaan ja mennään rinteitä pitkin. Se on selvä asia, että sitä on tietoisestikin tehty, harmittelee Veteläinen.
Metsähallituksen väki on jo useampana vuonna seurannut kelkkaporukkaa, joka tämän tästä eksyy Koillismaan suojelluille arvoalueille.
– Se on pieni porukka ja todennäköisesti sama. Vaikeaa heitä on verekseltään kiinni saada.
Kelkoilla rälläyksen jälkiä löytyy myös Valtavaaran ja Pyhävaaran maastoista. Alueet on suojeltu. Sielläkin lähellä menevät viralliset reitit, joilta poiketaan. Kiusaukseen lankeemuksia tapahtuu yhä useammin.
– Valtavaaralla on sitä ollut jo vuosia, mutta se ei ole hirveän paha. Joku aina eksyy suojelualueen puolelle. Kauttaaltaan tämä matkailun kasvaessa lisääntyy pikkuhiljaa, kun samalla kelkkakalustokin kehittyy. Kun niitä hankitaan, on halu myös käyttää niitä ja kokeilla muualla kuin varsinaisella reitillä.
Veteläinen vieraili Iivaaralla vastikään ja keskusteli asiasta yrittäjä Tiina Tiermaksen kanssa. Iivaaran Eräkartanon emäntä ei luonnollisesti halua, että arvokas kelkkareitti suljetaan.
Sitä Metsähallitus on kuitenkin joutunut pohtimaan. Myös Veteläinen sanoo, että reittiä ei haluttaisi sulkea. Kuitenkin se voi olla edessä, jos kelkkailijat eivät jatkossakaan pysy heille tarkoitetulla 3,2 kilometrin pistolla, joka nousee pidemmältä reitiltä Iivaaran tulipaikalle.
Metsähallitus pyrkii löytämään keinoja, joilla tilanne saataisiin aisoihin. Veteläinen uskoo valistuksen ja tiedon voimaan.
Ylhäällä merkintää parannetaan ja alhaalla vaarojen lomassa tehdään uusi reittilinjaus, jotta kelkkailijat eivät eksyisi viereiselle hiihtoladulle.
Huipulle asti ei saa ajaa, koska se voi koitua harmokivisammaleen tärkeän esiintymän kohtaloksi.