Pääkirjoitus
Nykyisen elämänmuodon haavoittuvuudesta saatiin jälleen konkreettinen muistutus Taina-myrskyn riepotellessa. Jo vuorokauden sähkökatkosta tuli melkoinen riesa arkielämälle.
Kauas on tultu siitä, kun Koillismaan selkosilla elettiin lähes luontaistaloudessa. Ja silti ajasta ei ole kuin pari sukupolvea, muutama vuosikymmen.
Maatiloilla suurimmaksi ongelmaksi muodostuu vedensaanti karjalle. Esimerkiksi Kuusamon Vuotungissa vedentulo katkesi, koska aluetta palvelevan vesiosuuskunnan pumppaamo ei toimi ilman sähköä. Varajärjestelmää ei ole.
Tilanne pahenee nopeasti, sillä ihmiset aloittavat veden hamstrauksen pian sähkökatkon alettua. Kun hanat ovat auki, paine verkostossa laskee nopeasti ja paineen palauttaminen kestää pitkään sähköjen palauduttua.
Useimmilla maatiloilla sähkökatkoihin on varauduttu varajärjestelmällä eli käytännössä virtaa tehdään aggregaatilla. Näin pelastutaan muulta paitsi vesipulalta.
Elämää ilman sähköjä ei osaa kuvitella. Lisäksi olemme tietoverkkojen varassa, jotka puolestaan ovat sähkön varassa. Sähköntuotannon loppuminen lamauttaa yhteiskunnan muutamassa viikossa. Hyvässä muistissa on Etelä-Suomessa riehunut Tapaninpäivän myrsky, mikä jätti suuren määrän kotitalouksia ilman sähköjä pahimmillaan viikkokausiksi.
Koillismaalla ei ole vielä koettu tilannetta, jossa sähköjä katkovaa laajamittaista talvimyrskyä seuraisi tuima pakkasjakso. Jos tällainen kävisi, mikä olisi kykymme vastata kriisiin?
Jokainen voi kohdallaan tehdä ajatuskokeen ja pohtia, miten selviäsi vähintään muutaman päivän ilman sähköä. Kaikkeen pitää varautua, sillä laajan kriisin sattuessa viranomaisapu ei millään ehdi yhtä aikaa joka paikkaan.
Meidän nykyaikaisiin mukavuuksiin tottuneiden kansalaisten on joskus vaikea muistaa, että myös odottamattomaan pitää varautua. Se on kansalaisvelvollisuutemme.