Kuusamon terveyskeskuksen pitkäaikaisen, tunnetun ja tunnustetun lääkärin Anssi Hakalan työura kuvastaa lääketieteen muutosta Kuusamossa ja Suomessa ylipäänsä. Vuodesta 1980 terveyskeskuksessa työskennellyt Hakala jäi eläkkeelle tällä viikolla.
Hakala edustaa monitaitoista maalaislääkärityyppiä, joita nykyinen aika ei enää tuota. Se ei johdu siitä, että nuoret lääkärit tai lääketieteen opiskelijat olisivat tumpeloita, vaan lääketieteen monimutkaistumisesta. Yhä useampia sairauksia voidaan parantaa, mutta se vaatii, että lääkärit erikoistuvat yhä kapeampiin erikoisaloihin.
Hakala oli ilmeisesti Suomen viimeinen terveyskeskuslääkäri, joka hoiti tarvittaessa myös synnytyslääkärin tehtäviä. Tästä suuri joukko kuusamolaisia perheitä muistaa hänet parhaiten.
Kuusamon synnytysosaston lakkauttaminen kuohutti kovasti noin kymmenen vuotta sitten. Hakala sanoi, ettei synnytysosaston toiminta olisi enää nykysäännöin mahdollista (KS 2.3.2016). Hoidolle ja erikoituneen henkilökunnan ammattitaidolle asetetut vaatimukset ovat niin kovat.
Tuskin yksikään lääkäri enää suostuisi sellaiseen rääkkiin ja vastuuseen kuin minkä Hakala joutui kantamaan. Hän muisteli haastattelussa kesää, jolloin joutui olemaan 15 minuutin hälytysvalmiudessa kuusi viikkoa putkeen. Hakala vietti kesän lankapuhelimen vieressä.
Vaikka synnytysosaston lakkauttaminen oli kuusamolaisyhteisölle tuskallinen asia, aika ajoi toiminnan ohi. Nykyaikaista, ympärivuorokautista 24/7 leikkaussalivalmiutta on mahdotonta pitää yllä, kun alueella syntyy lapsi joka toinen päivä. Tai sitten nykyisistä erittäin tiukoista määräyksistä pitäisi tinkiä ja palata ajassa taaksepäin. Silloin tulisi eteen se, ettei Hakalan kaltaisia lääkäreitä enää valmistu.
Suuresti kehittyneen lääketieteen ikävä varjopuoli on, että hoidot keskittyvät yhä suurempiin ja harvempiin yksiköihin. Se vie avun joskus liian kauas, kuten tienposkessa ambulanssissa lapsensa synnyttäneet kuusamolaisäidit kokemuksestaan tietävät.