Toimittaja, kirjailija Ilkka Malmbergin juuri ilmestynyt Hehtaari ei ole Posion kotiseutukirja eikä paikallishistoria. Silti se piirtää tunnistettavan kuvan posiolaisuudesta ja kunnan kehityksestä ylä- ja alamäkineen, käväisee menneessä ja miettii tulevia.
Kirjan 121 tekstistä osa on julkaistu Helsingin Sanomissa vuosina 1997–2012 , osa on uutta taustoitusta. Eri aikoina kirjoitettujen tekstien välinen dialogi toimii hyvin, ja katkelmista muodostuu yhtenäinen Posion mikrohistoria.
Kuulun itse hehtaarintuomiin uusposiolaisiin. Kaltaiseni tarttuvat Malmbergin kirjaan kuin dekkariin, joka on luettava pikaisesti, jotta loppuratkaisu selviää. Syntyperäisille hehtaarilaisille kirja tarjoaa tuttuutta sivu sivulta. Kattava henkilöhakemisto koukuttaa selaamaan, miten Hyppösen Matti on kirjaan päätynyt, tai miten Räikkösen Kimi ja Myllylän Mika ovat Posionsa kohdanneet.
”Ylipäänsä on vaikea kuvitella hiljaisempaa paikkaa kuin marraskuinen maanantai-ilta Posiolla.”
Malmberg on mahduttanut kiteytyneisiin teksteihinsä paikalliset merkkipaalut, kuten kuplahallin ja palvelutalon rakentamisen, Samantha Foxin keikan, Kirintövaaran vaiheet ja tietysti Suuren seikkailun. Taitavat ajankuvat vierittävät läpi Posion, Suomen ja maailman muutoksen. Samalla taustalla kulkee suurempi yhteiskunnallinen kehitys Nokian noususta thaimaalaisiin marjanpoimijoihin.
”En minä tätä paikkaa koskaan valinnut, otin sen joka annettiin – mistä halvimmalla sain. Tästä on tullut kohtalo.”
Suomen halvimmasta hehtaarista on kasvanut itseään ruokkiva ilmiö, joka tuo kirjoittajalle yhä uusia yhteydenottoja, ja Hehtaarivalssikin maapalasta on jo sävelletty. Tarina polveilee läpi Lapin vuodenaikojen juuttumatta luontokuvauksiin; keskiössä ovat ihminen, yhteisö ja yhteiskunta. Erityisesti kirjassa ilahduttaa tekstin värikäs mutta silti huoliteltu kieli. Hehtaari on tonttinsa ansainnut, kirjallisuudessakin.