Heikin ja Reetan pojan Sepon tunsivat kylässä kaikki. Kun Seppo oli seurassa, muiden ei yleensä tarvinnut kuin kuunnella. Seppo kalitti ja yleensä puhui järkeä. Vuosikymmenten tauon jälkeen tutustuin Seppoon lähemmin, kun liityin Sirniön Erän hirviporukkaan vuonna 2000. Seppo oli silloin ja oli myöhemminkin hirvipirtin ja nuotioiden ilopilleri. Ukki jaksoi opettaa myös pojanpoikiaan hirvenmetsästykseen.
Sitten Papinahon Irma, Sepon pojan Auvon vaimo lähetti tekstiviestin, että Seppo on kuollut. Rintaa oli alkanut aamulla puristaa ja Leila -vaimo meni kahvinkeittoon. Sepon tuskat yltyivät ja päätettiin tilata ambulanssi. Se tuli ja tuli myös lääkintähelikopteri. Sillä Seppo kyyditettiin Oulun yliopistosairaalaan, jossa nopsasti aloitettiin veren liuotushoito. Tilanne näytti jo paremmalta.
Sydän kuitenkin sassaroi ja taisipa jo kerran hetkeksi pysähtyäkin. Tilanne näytti olevan hallinnassa ja Seppo siirrettiin Rovaniemen keskussairaalaan. Siellä Seppo näytti olevan lähes entisellään ja puhettakin tuli entiseen tyyliin. Seppo tiesi kuitenkin tilanteen. Kun Leila-vaimo meni kauemmas, Seppo rupesi antamaan tarkkoja ohjeita hautajaisistaan. Eräänä yönä tuli sitten ankara kohtaus ja siihen Seppo meni.