Maamme harvinaisten ja uhanalaisimpien lajien seurannasta vastaa Pojois-Suomessa Metsähallitus. Lapissa ja koko Pohjois-Suomessa tämä tarkoittaa naalin, tunturihaukan, muuttohaukan, maakotkan ja merikotkan pesimispaikkojen vuotuista seurantaa. Näiden lajien seuranta on ollut aikaisemmin pitkälti kymmenien metsähallituksen valtuuttamien vapaaehtoisten työntekijöiden varassa. Koillismaalla vapaaehtoisia on ollut vain kourallinen, uutteria ikimetsissä ja märillä rimpisoilla hikoilevia uurastajia, jotka ovat jaksaneet tehdä uhanalaisten lajien seurantaa pelkästä rakkaudesta luontoon. Nyt metsähallitus on ottanut uudet keinot käyttöönsä. Ensi kertaa myös Koillismaan taivaalla nähtiin pesältä toiselle suunnistava helikopteri tarkistuslennoilla.
Naali ei ole pesinyt Suomessa pitkään aikaan. Ketun leviäminen pohjoiseen on tehnyt naalien pesinnästä yhä vaikeampaa, vaikka naalien tärkeintä ravintoa, tunturisopuleita, on aika ajoin tarjolla. Tunturihaukat asuttavat vain pohjoisinta Lappia ja niiden asuttuja pesiä löytyy vuosittain vain muutama. Kiiruna- ja riekkokannat säätelevät pitkälti tunturihaukan lisääntymistä, eikä riekkokato ole helpottanut lajin oloja. Erittäin uhanalaiset naali ja tunturihaukka ovat Norjan ja Ruotsin Lapissa selvästi yleisempiä kuin Suomessa, mutta sielläkin harvinaisia. Metsähallitus tekee tiivistä yhteistyötä yli rajojen naalin ja tunturihaukan seurannassa muiden Pohjoismaiden kanssa. Koillismaalla naali tai tunturihaukka eivät ole koskaan pesineet, naalista on tuskin nähty edes hännänhuiskausta, vaikka tunturisopuleita on 1970-luvulla tavattu aina Koillismaata myöten. Tunturihaukka on sentään tavattu muutaman kerran Koillismaalla asti.
Koillismaalla esiintyy kolme harvinaista petolintua, niistä merikotka pesi ensimmäistä kertaa täällä parikymmentä vuotta sitten. Silloin se oli lintuharrastajille lähes uskomaton uutinen, sillä merikotka on nimensä mukaisesti lähes yksinomaan merenrantojen uljas petolintu, eikä sen pesintöjä tunnettu merimaisemien lisäksi sisämaasta muualta kuin Lokan ja Porttipahdan tekoaltailta ennen Koillismaan pesintöjä. Koillismaan suurjärvet hauki-, särki-, piisami- ja vesilintutarjottimineen näyttää kuitenkin kelpaavan myös merikotkan asuinsijaksi. Muuttohaukka palasi 1970-luvun viimeisten pesintöjen jälkeen takaisin Koillismaan lajistoon kymmenen vuotta sitten. Koillismaalla muuttohaukkoja nähdään eniten Posiolla ja Kuusamossa, joista molemmista kunnista tunnetaan kymmenkunta reviiriä. Taivalkoskella pesii yksi muuttohaukkapari.
Lapissa kotkanpesien seurannassa on käytetty jo useita vuosia hyväksi helikopteria. Kesäkuussa metsähallituksen virkamiehet nousivat helikopterin kyytiin ensi kertaa myös Koillismaalla. Lentojen tehokkuudesta kertoo se, että yhdessä viikossa pystyttiin tarkistamaan koko Lapin ja Pohjois-Suomen sadat pesäpaikat erämaita myöten. Eikä tämä työ vaatinut ainuttakaan hikipisaraa, vain tarkkaa helikopterilentäjän suunnistusta ja virkamiehen kotkan katsetta. Vapaaehtoistyöntekijöiden ja rengastajien tehtäväksi jäi tarkistaa myöhemmin miten pesinnät lopulta onnistuvat ja samalla rengastettiin poikaset lajien myöhempää seurantaa varten. Puistonvartija Petri Piisilä Sallasta on helikopterilentojen konkari ja omaa kotkankatseen, hänen kokemuksella löytyy lentojen aikana myös uusia, aiemmin piilossa olleita kotkien pesiä. Muuttohaukkojen pesinnän seuranta vaatii edelleen vapaaehtoisten maastotyötä, helikopterista pesiä ei pystytä riittävän luotettavasti tarkistamaan.
Merikotkien pesintöjä todettiin Kuusamossa neljä, Taivalkoskella ei ainuttakaan. Merikotkan pesissä kasvaa yleensä useampi poikanen, usein kaksi ja joskus jopa kolme, niinpä neljässä Kuusamon merikotkan risulinnassa varttui yhteensä seitsemän uutta hauenpyytäjää.
Maakotkien pesintöjä todettiin Kuusamossa seitsemän ja Taivalkoskella kaksi ja niissä kaikissa yhteensä tusina kuningaslintujen poikasta. Kotkien harvinaisuudesta kertoo se, että kaksi talitiaisen pesintää tuottaa yhtä paljon poikasia kuin kaikki Koillismaan meri- ja maakotkan pesät yhteensä.