En ollut koiraihmisiä. En ymmärtänyt, miksi joku rämpi remmin perässä haisevaa kakkapussia roikottaen. Miksi joku vaappui vapaaehtoisesti kolme kertaa päivässä korttelin ympäri pysähdellen jokaisen lumeen kustun läikän kohdalla? Olin enemmän… viihde- ja elektroniikkaihmisiä.
Vanhemmistani valitettavasti ei voinut sanoa samaa. He syytivät rahansa liikuntakeskusten jäsenmaksuihin, skandinaaviseen designiin ja luomuviineihin mutta eivät asioihin, joita minä arvostin. He eivät omien sanojensa mukaan "uhranneet palkkaansa statussymboleina toimiviin kulutushyödykkeisiin, joiden käyttöikä oli hintaan nähden liian lyhyt". Arvomme olivat siis kovin erilaiset. Niinpä jouduin itse säästämään rahat asioihin joita halusin.
Kun naapurinrouva koputti eräänä päivänä olkaani postilaatikolla ja tiedusteli, tunsinko ketään koiran ulkoilutuksesta kiinnostunutta, en suoraan sanoen syttynyt. Rouva kuvaili korttelin päässä asuvaa pariskuntaa, joka oli hankkinut koiranpennun mutta ei kyennyt ulkoiluttamaan sitä. Pitäisi siis keksiä henkilö, joka kuljettaisi koiraa kerran päivässä, kolmen euron korvauksesta.
Silloin kiinnostukseni heräsi. Laskin nopeasti, että neljän kuukauden ulkoilutus kartuttaisi säästöistäni puuttuvan summan. Sillä rahalla lunastaisin itselleni puhelimen, joka oli enemmän kuin puhelin. Helmikuusta toukokuun loppuun. Ei se kai niin sietämätöntä olisi.
Niin minusta tuli koiranulkoiluttaja, puhtaasti taloudellisista syistä. Heti seuraavana päivänä koulusta tultuani, kieräytin repun selästäni eteisen lattialle, talsin muutaman sadan metrin matkan Sauli ja Irmeli Purolan omakotitalolle, avasin portin ja rimpautin ovikelloa.
Eteisestä päätellen Sauli oli ollut aikanaan menestyksekäs metsämies. Seinältä tuijottivat kuoleman kangistama peuranpää sekä oksalle ikuisiksi ajoiksi lehahtanut ukkometso. Metallisen kaapin oveen oli teipattu paperinpala, jossa luki: METSÄSTYSASEET. Sauli itse oli iän kumaraan tuuppaama ukko, joka hamusi hitaasti eteisen hyllystä koiran hihnan ja työnsi sen tottumattomaan käteeni.
– Kiitos kun tulit. Siellä on niin jäiset kadut, että me ei Irmelin kanssa pysytä pystyssä, vaikkei olisi koiraakaan kiskomassa. Kolmen vartinkin lenkki kyllä riittää.
– Joo. Mikä sen nimi on? kysyin vilkuillen pentua, joka pompittuaan hetken jalkaani vasten oli siirtynyt jyrsimään Saulin aamutossua, mitä hän ei lainkaan huomannut.
– Pax, äksällä, Sauli vastasi.
– Pax, toistin nyökytellen arvostavasti, vaikka nimi oli minusta outo, eikä siitä tullut mitään järkevää mieleen. Vai oliko kaupoissa myynnissä jokin Pax-merkkinen, kurttuväen kurkkupastilli?
Jos olin kuvitellut, että koira kulkisi kiltisti ja nostelisi jalkaansa tasaisin välein postilaatikoilla, niin erehdyin. Pax tökkäsi kuononsa maahan ja antoi estoitta hajujen viedä. Se säntäili siksakkia tien laidasta laitaan, syöksähteli pensasaitojen alle varpusten toivossa ja mehevät lemut löydettyään möyri hangessa kiskoen lumen alta esiin nenäliinoja, banaaninkuoria ja hampurilaispapereita. Sain vähän väliä pysähdellä kaivamaan koiran kurkusta purukumeja, joihin pennut kuulemma herkästi tukehtuvat. Ja purukumeja, niitä tuntui olevan kaikkialla.
Lisäksi Pax sähläsi toistuvasti itsensä solmuun talutusremminsä kanssa. Kun yritin kiskoa hihnaa sen jalkojen välistä, se luuli minun leikkivän, iski hampaansa hanskaani eikä päästänyt irti, vaikka kuinka komensin. Sanat "istu", "paikka" ja "ei hypi" eivät toimineet. Ehkä Pax oli tavallista yksinkertaisempi elikko, tai sitten se oli kasvatusta vaille jäänyt villi. Yhtä kaikki, olin alkuun aivan näännyksissä palauttaessani Paxin Puroloille. Tunsin tehneeni työtä koko rahan edestä, jopa enemmän.
Luetko sinäKahdeksasluokkalaisille suunnattu kampanja, jonka tarkoitus on edistää nuorten kirjoittamista ja lukemista.Viime vuoden Finlandia Junior -voittaja Nadja Sumanen on kirjoittanut kampanjaa varten novellin Hihnan päässä elämä, joka ilmestyy sanomalehdissä viikolla 35.Kasiluokkalaiset kirjoittavat novellista arvioita, joita julkaistaan Aleksis Kiven päivänä 10.10.Kampanjan kolme parasta luokkaa palkitaan luokkaretkirahastipendein ja taulutietokoneella.Lisätietoja kampanjasta osoitteesta www.luetkosina.fi.