30-luvulla Kuusamossa urheilukilpailuja järjesti Suojeluskunta urheilijat. Suosituimpia lajeja olivat hiihto ja ammunta. Kuusamossa oli Armeijan kasarmi ja Suojeluskuntatalo, jossa järjestettiin iltamia. Aikaisempien hiihtokilpailu saavutusten pohjalta oli päätetty lähettää kolme hiihtäjää Ouluun piirinmestaruuskilpailuihin, jotka olivat nimeltään: Armas Määttälä, Jaakko Kujala, Kusti Vaarala. Muuta tietoa ei ollut kuin päivämäärä ja yöpaikka sekä ruokailu, kilpailumatka on 30 kilometriä.
Miesten varustus oli työmiehen vaatteet, kinkanokka kengät, mäyssukset, kepit ja reppu. Kasarmin varusvarastoa hoiti Arvi Rantala Oulusta kotoisin. Arvi kertoi Armaalle, että kilpailut siellä pidetään meren jäällä 15 kilometriä suuntaan ja 15 kilometriä takaisin, jos mennessä on myötätuuli niin palatessa vastainen. Arvi kertoi, että hänellä on liisteriä suksen pohjiin ja laitetaan keppeihin kunnon tiikat rautanauloista.
Kuusamosta ei ollut autoliikennettä talvisin Taivalkoskelle. Kolmikon täytyi hiihtää Taivalkoskelle ja sieltä onnistuivat rahtiautossa lavalla pressun alla maaten Ouluun. Oulussa he saivat yöpyä kilpailupaikan lähellä talossa, jossa myös ruokailla. Kilpailupäivän aamuna täytyi kilpailupaikalla olla yhdeksäksi. Menimme sinne kolmistaan, Armas laittoi suksen pohjiin liisteriä, olihan lauha ilma. Jaakko ja Kusti nauroivat kaikkea sinä uskot Arvin höpötyksiä, ethän sinä pääse noilla mihinkään.
Lähtöalueella verrytteli kilpailija, jonka hartioilla avustajat pitelivät vilttejä, hänellä oli hiihtopuku, kilpasukset rotanloukkusiteillä, rytikepit. Kuiskittiin, että hän on varma voittaja ”hiku”. Poikien kanssa tuumittiin, että onpa kovin paksu selkäinen, kunhan ei lopussa läkähtyisi. Kilpailijoita oli useita kymmeniä. Yhteislähtönä kiväärinlaukauksella rynnättiin matkaan meren jäätä ensin 15 kilometriä myötätuuleen ja käännytyspaikalta 15 kilometriä maaliin. Jaakko ja Kusti olivat edenneet myötätuuleen hyvin, Armaalla luisto ei ollut parasta mahdollista ja hiihtäjiä ohitti jatkuvasti, olikohan Arvin liisterit väärä valinta. Käännytyspaikalla sai kupillisen mustikkasoppaa.
Vastatuuli oli merellä armottoman voimakas. Heti Armas tunsi, että liisteri pitää suksien pohjassa. Tiikkakepit, joissa oli vielä suutari Pekkasen tekemät nahkaremmit, niin sai käsillä vetää täysillä voimin. Hiihtäjiä tuli selkä edellä vastaan osa kävellen sukset ja kepit kainalossa, se oli tilanne Jaakolla ja Kustillakin. Armas ajatteli, että ”hiku” on jo varmaankin maalissa, eipä ollut, siellä rimpuili myrskyssä uupuneena ja vielä yritti mutkaa tehdä kun latua karjuin. Maalialueelle oli tieto kiirinyt, että väärä mies on ykkösenä tulossa maaliin. Palkintopöydästä oli isot pokaalit keritty vaihtaa pieniin tinatörppöihin. Maalialueella piti vaihtaa kuiva paita repusta ja armeijan soppatykistä tarjottiin hernekeittoa. Palkintojen jako oli koruton tapahtuma.
Armas voitti ensimmäisen hiihdon piirinmestaruuden Kuusamoon. Kotimatkalle onnistuttiin pääsemään. Talouskaupan kuorma-auton kyytiin Taivalkoskelle, siitä hevostietä pitkin hiihtäen Kuusamoon. Ei siitä voitosta enempää hälinää ollut, jotkut myöhemmin onnittelivat. Vanhemmat ihmiset paheksuivat koko urheilutouhua ”menee vain hyvä työmies pilalle”.