Pääkirjoitus
Kun saapuu Suomeen ja Koillismaalle kahdeksan miljoonan asukaan japanilaiskaupungista Osakasta, ollaan aivan eri maailmassa.
Täällä riittää tilaa ja hiljaisuutta, jos vain niin haluaa.
Meidän Koillismaalla asuvien, jotka emme ole käyneet japanilaisissa tai muissa todella väkirikkaissa ja tiheästi rakennetuissa kaupungeissa, voi olla vaikea todella ymmärtää, millaista eläminen sellaisessa voi olla. Omaa rauhaa ei ole oikeastaan missään. Luonto on kaukana, jos sielläkään eikä se ole enää alkuperäistä.
Japanilaisen lääkärin Fumio Hirano-Takemuran haastattelu (KS 24.7.) kertoi hänen kehittämästään metsäterapiasta, joka voi tulevaisuudessa hoitaa stressaantuneita aasialaisia turisteja.
Metsässä oleskelun vaikutuksia on tutkittu Japanissa ja todettu, että se laskee verenpainetta, sydämen sykettä ja elimistön stressihormonien pitoisuuksia. Vastaavanlaisia fysiologisia tuloksia on saatu myös Suomessa. Mieliala kohoaa metsissä samoillessa, stressistä palautuu paremmin sekä keskittymis- ja suorituskyvyt paranevat.
Voisi sanoa, että hiljainen puhdas metsä on sairaala, jossa voi parantua.
Koillismaalainen luonto metsine ja vesistöineen on meille täällä asuville niin itsestäänselvyys, että pidämme sitä täysin luonnollisena. Kaikille maailman ihmisille näin ei ole. Emme ehkä ymmärrä hieman metsäläisinä, mikä arvo luonnolla ja sieltä löytävällä hiljaisuudella ja rauhalla voi olla.
Hiljaisuus voi olla tulevaisuudessa yhä suurempi houkutin ja myös matkailuvaltti. Kaikki ihmiset eivät tule Koillismaalle viettämään lomaansa tiheästi rakennettuihin matkailukeskuksiin tai harrastamaan jotain massamatkailua. Kiireiselle suurkaupunkilaiselle oman rauhan löytäminen keskellä ei mitään voi olla se kaikista vetävin syy tulla tänne.
Voimme oppia ulkopuolisilta, mitä kaikkea meillä täällä on tarjolla, jos emme huomaa sitä itse.