"Hil­la­jän­kä alkaa kiin­nos­taa kun hilla kukkii, mutta lop­pu­ai­ka ki­roil­laan sääs­kien pal­jout­ta" – unoh­de­tus­ta aar­re­ai­tas­ta syntyy mo­ni­ais­til­li­nen näyt­te­ly

Riitta Attila, Linda Sainio ja Anu Tossavainen tekevät näyttelyä parantavasta suosta. Näyttely avaa kansanparannuspäivät heinäkuussa.

Kuva: Mikko Halvari

Suo on unohdettu paikka, sanoo Riitta Attila. Hän on yksi kolmesta maisteriopiskelijasta, jotka valmistelevat moniaistillista näyttelyä suosta.

– Minuakin on raahattu lapsena syksyisillä karpalosoilla. Oli ihmeellistä olla suolla, suon sylissä, kokonainen päivä. Sinne sai upottaa kaikki murheensa ja kokea kurkien lähdön.

Metsän hyvinvointivaikutuksista on paljon tutkimuksia ja puhetta. Suo on siinä keskustelussa unohdettu. Riitta Attila, Linda Sainio ja Anu Tossavainen lähestyvät suota suo parantaa -käsitteen kautta. Näkökulma on peräisin viime kesän kansanparannuspäivien teemasta, luonnon ja taiteen yhteydestä ja parantavasta voimasta. Kansanparannuspäivät heinäkuussa avaava näyttely pohjautuu viiden perinnehoitajana suosuhteeseen.

Parantava suo tulee galleriaan konkreettisesti. Esillä tulee olemaan nähtävää, kuultavaa, maistettavaa, haistettavaa ja kosketeltavaa.

Suon parantavista elementeistä vanhin ja tutuin on turve. Hillan ja karpalon terveysvaikutukset on tunnettu iäti.

– Hillajänkä alkaa kiinnostaa, kun hilla kukkii ja syksyllä käydään ehkä karpalossa, mutta loppuaika kiroillaan sitä miten paljon sääskiä suolla on, karrikoi Anu Tossavainen meistä monen suosuhdetta.

Suolle kannattaisi kuitenkin mennä esimerkiksi nyt, kun äärimmäisen herkkä suokukka aloittelee kukintaansa ja suon väri on vaihtumassa ruosteenruskeasta vihreäksi. Kasveihin liittyvän perinnetiedon lisäksi suota katsotaan myös kokemuksen kautta.

– Lähestymme suota myös ekopsykologin kautta eli katsotaan miten suo voisi auttaa psyykkisellä puolella. Suo voi olla suojaava puinen suo tai ajattelulle tilaa antava aapasuo, sanoo Tossavainen.

Suon galleriaan tuova moniaistillinen näyttely on uudistamassa luontokuvanäyttelykulttuuria.

– Luontokuvan tekeminen nähdään perinteisesti vain luontovalokuvan kautta. Kantavana ajatuksena toimii, miten luontokuvan tekeminen on muutakin kuin luontovalokuvien esittelyä. Näyttelymme pyrkii tuomaan esiin luontokuvan laajan kokemuksellisuuden ja ymmärryksen kautta osaksi näyttelytilaa. Olemme osoittamassa, miten luontokuvan kokeminen, näkeminen ja tekeminen voivat tapahtua moniaistisesti hyvinvointiin liittyvän konseptin yhteydessä myös galleriatilassa, Linda Sainio sanoo.

Suon parantava voima näyttely kysyy miltä suo galleriassa tuntuu, millaisia kokemuksia ja elämyksiä se tuottaa ja voiko se korvata suolla käymisen kokemuksen.

– Suo voi näyttää köyhältä mutta se on aarreaitta, niin meille taiteilijoina kuin perinnehoitajille, joita suolla kuvaamme. Näyttelymme nousee perinnehoitajien luonto- ja suosuhteesta. Heidän kokemuksensa suosta hyvinvoinnin tuojana, on kaiken pohjalla.

Lapin yliopiston soveltavan kuvataiteen ja luontokuvauksen maisteriopiskelijoiden tavoitteena on luoda uusi hyvinvointiretkikonsepti. Galleriakokemusten lisäksi materiaalia kerätään kansanparannuspäivien yhteydessä järjestettävällä hyvinvointiretkellä.

– Retkellä syntyneet kuvat, tuntemukset ja kertomukset siitä mitä luonnossa koettiin työstetään näkyväksi taiteen kautta. Toivottavasti tätä kautta pysytään tuomaan esille unohdettuja paikkoja ja nostamaan luonnon merkitystä hyvinvoinnissa, sanoo Tossavainen.

Ajatus on, että konseptin mukaisen retken voisi toteuttaa kuka, missä ja milloin vaan.

– Kysymys on oman luontosuhteen tai -tajun syventämisestä. Tavoitteena on tarjota ihmisille mahdollisuus löytää uusia tapoja kohdata luonto ja oma itsensä siellä luonnossa, ja tuottaa sitä kautta taidetta ja hyvinvointia, myös henkistä hyvinvointia, sanoo Attila.

Hyvinvointiretkellä syntynyt näyttely voi olla vaikka hetken luonnossa oleva näyttely, jonka ehkä näkee vain tekijä itse, mutta joka edistää hyvinvointia, syventää luontokokemusta ja luontotajua.