Olen havahtunut viime aikoina ajattelemaan politiikkaa monelta kannalta. Mitä se oikein on? Mitä minulla on annettavaa tälle kunnalle? Kuinka paljon minulla pitäisi osata ja ymmärtää yhden valtuustokauden jälkeen? Kuinka paljon voin tosiasiallisesti vaikuttaa kuntamme asioihin pienpuolueesta käsin?
Niin. Politiikka on minulle ihmisten asioita. Pieniä ja suuria. Riippuen kenen näkökannalta käsiteltäviä ja päätettäviä asioita tarkastellaan. Jokaisen päätettävän asian täytyy olla tärkeä jollain tavalla, koska ei sitä muuten kaupunginvaltuustossa käsiteltäisi. Olen ajatellut itse oman roolini tällä ensimmäisellä kaudella siten, että opettelen hahmottamaan asioita, verkostoidun ja tulen tutuksi muiden luottamushenkilöiden ja virkamiesten kanssa. Pienpuolueen tärkein työkalu on neuvottelukyky ja yhteistyön tahto. Huutamalla asioita ei viedä eteenpäin. Muutamia puheenvuoroja olen rohjennut käyttää, siitä olen ylpeä. En ole varma, olenko kuullut valtuustokauden aikana kaikilta valtuutetuilta puheenvuoroa. Valtuustosali on toki yksi paikka vaikuttaa, se viimeisin. Toivon, että ne hiljaisemmat, niin kuin pääsääntöisesti itsekin, tekevät asioita kunnan ja kuntalaisten asioiden edistämiseksi muissa foorumeissa, kuten lautakunnissa ja työryhmissä. Kunnan eli meidän omista asioista tulee rohjeta puhua ääneen.
Yhtenä esimerkkinä politiikan ihmeellisestä maailmasta (minulle) nostettakoon toissa viikolla minulle uutena asiana esiinnoussut Rukan gondoli-hissin rakentaminen. Hissiasia tuli minulle ensimmäistä kertaa vastaan Koillissanomien lähettämässä sähköpostikyselyssä. Okei. Taustatietoa taisi olla parin rivin verran ja tömäkkä kysymys perään siitä, pitäisikö Kuusamon kaupungin maksaa puolet tästä neljän miljoonan investoinnista. Jaa-a. Olin matkalla Rovaniemelle ja siinä autossa tuumailin asiaa. Mitähän mieltä olen asiasta? No, näillä kahden rivin tiedoilla en raottaisi kunnan kukkaroa. Vastauksestani huolimatta ei, en vastusta gondolihissin rakentamista enkä muutoinkaan millään muotoa Rukan alueen kehittämistä. Kysymys oli kaupungin kahdesta miljoonasta ja siitä, miten vähäpätöisin tiedoin rohkenin silti vastata kyselyyn. Mieleen heräsi kysymyksiä kaupungin perustehtävästä. Mikä se oikein onkaan? Millä perusteilla erilaisia investointihankkeita lähdetään tukemaan yrityksille? Minkälaisiin hankkeisiin pitäisi osallistua ja miksi? Mitkä ovat vaikutukset liikennöitsijöihin Rukan alueella? Olen edelleen sitä mieltä, että asiasta pitää saada lisää faktaa tiskiin, ettei erästä valtuutettua siteeraten ”kuljeta eteenpäin pimennetyin lyhdyin”. Olen harmissani, että tiedottaminen tökkii. On välillä jopa noloa, että livakkaliikkeinen paikallislehti kerkeää kyselyillään yllättämään luottamushenkilöitä asioilla, joista ei asianosainen ole kuullutkaan.
Lueskelin Koillissanomien kyselyn jälkeen samaisesta lehdestä Petri Karjalaisen kynäilemää alakerta-kirjoitusta 8.9.2016. Jäin miettimään myös sitä, että kuinka paljon ja mistä foorumeista luottamushenkilön saama tieto on totta. Onko meillä aina käytettävissä koko totuus? En epäile, etteikö Petrin kirjoitus pidä paikkaansa. Itse asiassa minua hymyilytti, että tuo mieshän on ihan väärässä duunissa. Petri, olisit hyvä tiedotusvastaava kaupungin ja luottamushenkilöiden välissä. Napakkaa, lyhyttä viestintää ja silloin siinä hetkessä kun tapahtuu ja tiedon tarvitsee liikkua. Minun mielestä kaupungin tiedotus on jähmeää ja ajasta jäljessä. Nykypäivänä on käytössä jos jonkin sortin mediaa, välineet eivät ole este. Tarvitaan tekijöitä.
Tuossa viikonlopun aikana asioita tuumailin politiikkaa pakosta vielä lisää, kun Kuusamon demareiden paikallisyhdistys juhlisti 110-vuotisjuhlaansa. Saimme kuulla näkökantoja Euroopan, valtakunnan ja paikkakuntamme tasolta. Kaupunginjohtaja Mannisen sanat jäivät mietityttämään, kun hän puhui siitä, että hyvässä hengessä tulee rakentaa ja kehittää eikä jarruttaa ja vaikeuttaa asioita. Olikohan Joukokin lukenut Koillissanomia ja oli huolissaan, että nytkö ne demarit alkavat hannaroimaan? Kyllä, Jouko ymmärrän, että sanomalla kyllä pääsee pitemmälle kuin sanomalla ei. ”Ei” ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että kehitystä vastustetaan, mutta voidaan miettiä meneekö kehitys oikeaan suuntaan. Minä omasta roolistani ja sen myötä vastuustani käsin haluan kuitenkin riittävää tiedotusta kaupungilta päin. Miten me ratkotaan tätä ongelmaa jatkossa? Jatketaan tiedon kulun opettelua, puoliin jos toisiin.
