8. luokan tällä viikolla aloittanut Matleena Patosalmi sairastui ykköstyypin diabetekseen 2-vuotiaana. Diabetes on raskas ja jokapäiväinen sairaus, eikä hoitotasapainon löytäminen ole aivan helppoa. Verensokerit heittelevät ja myös liikunta vaikuttaa verensokeriin.
– Onhan se sellaista vuoristorataa ja hoito välillä vaikeaa. Pitäisi niin jaksaa keskittyä itsensä hoitamiseen, mutta aina ei jaksa. Haluaisi välillä unohtaa koko asian, Patosalmi kuvailee.
Yleisurheilua ja joukkuevoimistelua harrastava nuori joutuu huomioimaan syömisensä ja verensokeriarvojen säännöllisen seuraamisen erityisen tarkkaan.
– Monesti se on niin, että treenien jälkeen Matleenan olo on ihan hyvä, mutta sitten yöllä sokeritaso laskee liian alas. Pitää herätä yöllä syömään ja juomaan, äiti Anu Karjalainen kertoo.
Patosalmella on käytössä sensoroiva insuliinipumppu, joka on helpottanut sairauden hoitoa. Pumppuhoidossa ihon alle laitetaan kanyyli, jonka kautta insuliini siirtyy elimistöön. Omaa tarkkaavaisuutta sairauden tasapainossa pitäminen kuitenkin vaatii edelleen.
– Viimeinen vuosi on ollut aika vaikea. Sokerit ovat huidelleet korkealla ja on ollut melkoista hakemista hoitotasapainon kanssa. On pitänyt käydä OYS:ssa eikä Matleena itsekään ole ollut ehkä niin motivoitunut itsensä hoitoon. Ymmärtäähän sen, kun on nuori ja monet muut asiat kiinnostaisivat enemmän. Koiran hankkiminen ja hypokoirakoulutus tuovat varmasti uutta virtaa tytölle myös diabeteksen huomioimiseen, äiti kertoo.
Patosalmi on kertonut aina avoimesti sairaudestaan, niin koulussa, kaveripiirissä kuin harrastuksissaankin.
– Matleena on sen suhteen rohkea, eikä halua peitellä esimerkiksi vyötäröllään kulkevaa pumppua. Tosi kivasti Matleenan diabetekseen onkin suhtauduttu, eikä esimerkiksi minkäänlaista kiusaamista ole koskaan ollut, äiti kertoo.
Koulussa diabetes on Patosalmen omasta mielestä huomioitu hyvin. Nuorempana koulunkäyntiavustaja huolehti tytön diabeteksen kouluajan hoidosta. 5. luokasta lähtien tyttö on itse huolehtinut hoidostaan ja välipaloista koulussa.
Diabeteksen hoito on kehittynyt huimasti.
– Alkuun, kun Matleena sairastui, pistettiin ohkasilla muovineuloilla. On ollut 2- ja myöhemmin 3-pistoshoitoa, jolloin syömiset piti huolehtia kellontarkkaan. 6-vuotiaana Matleena sai ensimmäisen insuliinipumpun, joka helpotti hoitoa. Pumppu kulkee matkassa koko ajan, eikä tarvitse huolehtia jatkuvista pistämisistä. Viimeisimpänä saatiin sensoroiva pumppu.
– Mikähän on seuraava harppaus hoitomenetelmissä? Voisiko löytyä jo lääke diabetekseen, Karjalainen toivoo.
Vaativasta hoidosta huolimatta tavoitteena on, että Patosalmi pystyy elämään hyvää, täysipainoista ja mahdollisimman tavallista nuoren tytön elämää. Lapsen tulee saada olla ensisijaisesti lapsi ja tehdä ikäistensä juttuja, mahdollisimman huolettomana. Diabeteksesta on tullut vähitellen oma yksilöllinen ominaispiirre.
– Se on sellaista tasapainoilua mahdollisimman hyvän hoidon ja riittävän rentouden välillä. Se on osa Matleenan ja koko perheen elämää, äiti kertoo.
Tyypin 1 diabetes
Yleensä jo lapsena puhkeava autoimmuunisairaus, jossa haiman insuliinintuotanto loppuu kokonaan. Tämän elintärkeän hormonin puuttuessa ruoasta vereen tullut sokeri, glukoosi, ei pääse soluihin energianlähteeksi.
Jatkuva, elinikäinen insuliinihoito on elämän edellytys. Insuliini annostellaan pistoksina tai pumpulla.
Verensokerin omaseuranta ja hiilihydraattien arvioiminen ruuasta on tärkeää, koska insuliiniannokset sovitetaan hiilihydraattimäärien mukaisiksi.
Pysyvä sairaus. Se jatkuu koko elämän, ja sitä on hoidettava joka päivä.
On eri sairaus kuin tyypin 2 diabetes. Sairauksien syntymekanismi on erilainen.
Tyypin 1 eli nuoruustyypin diabeetikoita on Suomessa noin 50 000.
