Hoitajien työ on keventynyt ja asiakkaiden tyytyväisyys lisääntynyt sitä mukaa kun nosteleminen on vähentynyt. Kinestetiikan laatuyksikön sertifikaatin saaneessa Katrinkodissa asiakkaat nousevat itse ja hoitajat varmistavat.
Työ on keventynyt ja töissä on nykyään mukavaa, sanoo hoitaja Outi Kovaniemi.
– Tapa lähestyä asiakasta on muutettu. Asiakas kohdataan kasvotusten, ei käytetä voimaa eikä nostella, vaan annetaan aikaa ja tilaa käyttää omia voimia.
Yllättäen käyttämällä lisää aikaa, esimerkiksi heräämiseen, aika on lisääntynyt.
– Mehän juuri luultiin, ettei tällaiseen ole aikaa, mutta kävi päinvastoin. Hoitajat voivat nyt työskennellä yksin, kun ennen nostamiseen tarvittiin aina kaveri. Vastustelua on vähemmän, kun asiakas tietää mitä hänelle tapahtuu, ja hoitajat voivat paremmin.
Puhetta ranteiden, selän tai olkapäiden kivuista kuulee erittäin paljon vähemmän kuin ennen, sanoo Kovaniemi.
Aamulla vanhuksille annetaan aikaa heräillä, kehoa rentoutetaan sivelemällä ja jalkoja liikutellaan hereille esimerkiksi papupallon päällä. Sen sijaan, että hoitaja auttaisi asiakkaan kyljelleen, nostelisi jalat ja lopulta asiakkaan ylös sängystä, hän antaa tilaa nousta itse ja on varmistamassa.
– Asiakkaiden liikkeellelähtöjä on muun muassa kuvattu tabletille. Siitä esimerkiksi sijaiset voivat katso, miten tämän asiakkaan luonnollista liikkumista avustetaan. On ihanaa, kun hoitajien kesken ei enää loukkaannuta opastamisesta. Ennen se oli vaikeaa, nyt mietitään avoimesti ja luovasti yhdessä.
Kouluttautuminen ja tapojen muuttaminen on parantanut työilmapiiriä ja työkykyä.
– Se on tärkeää, että töissä on mukavaa ja huumori on mukana.
Luonnollisen liikkumisen lisäksi kinestetiikkaan kouluttautuminen on muuttanut monia muitakin tapoja. Hoitajat eivät syö ja kahvittele enää kansliassa vaan asukkaiden seurassa, yhteisissä tiloissa on sänkyjä niitä varten, jotka haluavat olla seurassa, mutta eivät jaksa osallistua ja niin edelleen.
Fysioterapeutti Sari Ervasti kävi ensimmäisen kinestetiikan kurssin vuonna 2010 ja käynnisti Katrinkodissa nyt sertifikaatin saavuttaneen prosessin.
– Kinestetiikka ei ole siirtomenetelmä vaan toimintamalli, joka mahdollistaa omien voimien käyttämisen, luonnollisen liikkumisen, kunnioittavan kohtaamisen ja vuorovaikutuksen. Lähtökohtana on se miten me luonnollisesti liikumme ja kohtaamme toisemme.
Ervasti näyttää miten eriltä hoitajan tuleminen luokse voi istuvasta ihmisestä tuntua. Jos hoitaja jää seisomaan, saa seurustella navan kanssa. Kun hoitaja kyykistyy olemaan kasvotusten, myös tuntuu siltä, että hoitaja on tullut luokse.
– Kun asioita ajatellaan ja suunnitellaan etukäteen, luovuus ja tyytyväisyys lisääntyvät, sanoo Ervasti.
Kinestetiikan ansioista esimerkiksi ambulanssihälytykset kotihoidossa voivat vähentyä, kun hoitajilla on enemmän keinoja avustaa asiakas ylös.
Koko kaupungin vanhustyön henkilöstö on käynyt kinestetiikan alkeiskurssin. Jos intoa on riittänyt, on voinut jatkaa syventäviin koulutuksiin.
– Niittyvilla lähtee seuraavaksi tähän prosessiin mukaan tavoittelemaan sertifikaattia. Kaikki meillä saatu tieto jaetaan avoimesti kaikkien muiden yksiköiden käyttöön.