Siiri Janhunen ja Annika Tornberg jatkoivat viulistien hienoja esityksiä Kuusammon musiikkiopiston oppilaskonsertissa. Siirin tulkinta Mozartin viulukonserton ensimmäisestä osasta (3 KV 216) oli huikea ja soinnillisesti kaunis. Tekniikka pelasi ja pitkä osa taittui ulkomuistista jäntevästi ja energisesti. Ehkä paikoin olisi voinut jopa hivenen hellittääkin turhasta voiman käytöstä, jolloin Mozartin sisäistynyt viehkeys olisi päässyt paremmin esiin –joka tapauksessa upea esitys. Huikea oli myös Annika Tornbergin (viulu) esitys Dvorakin Sonatiinin ensimmäisestä osasta. Annikan soitto on teknisesti briljanttia, vaivatonta ja sitä siivittää aina tyylikäs ote. Dvorakin musiikin raikkaus välittyi kuulijalle kauniilla luovalla tavalla. Hyvä oli myös Kaisa Pulkkasen (piano) esitys Einojuhani Rautavaaran Preludien fragmenteista –ammattimaista ja tyylikästä osaamista. Heikki Kataja ihastutti myös kuulijansa sisäistyneellä Chopin-tulkinnalla. Paikoin oltiin chopinismin ytimessä.
Wilma Heiskanen sai huilun soimaan Piazzollan Tango Finalissa hyvällä argentiinalaisella sykkeellä. Raikasta ja hienoa kuultavaa oli myös Susanna Törmäsen huilunsoitto Jardanyin Sonatiinin parissa. Pirita Loukusan huilusointia ja musikaalisuutta täytyy ihailla illasta toiseen –kaunista ja aina niin lumoavaa!
Viehättävää itämaista huilumusiikkia saatiin kuulla Eleonoora Turpeisen toimesta ja Katriina Louhisalmikin onnistui ranskalaisen ”Haaveilun” parissa. Kokonaisuutena huilistien esitykset olivat jälleen kerran nautittavia –hienoa!
Pitkästä aikaa saimme kuulla myös laulajia estradilla. Sini Kurtin ja Alla Kourun duetto soi kauniisti ja arvokkaasti ja Arto Kurtin säestyksen tukessa hyvin kokonaisuutta. Niina Mustosen laulussa oli myös hyvä tunnelma alusta loppuun. Sellisteillä oli intonaatio-ongelmia pitkin iltaa. Kamilla Kostiainen ja Eerika Ervasti yllättivät reippailla ja tasapainoisilla esityksillään. Sen sijaan Luka Pesosen ja Väinö Rapon esitykset eivät sujuneet parhain päin, joskin molemmat sellistit paransivat huomattavasti esityksiään loppua kohden.
Alttoviulistit olivat hyvässä iskussa. Tuukka Kurvinen on parantanut otettaan huimasti ja Linda Heikkala onnistui mainiosti Marcellon sonaatin parissa. Essi Määtän Vivaldin konsertossa oli myös hyvää solistista estetiikkaa –alttoviulistien panoksesta voi olla todella ylpeä! Reipasta musisointia saatiin kuulla myös pienten viulistien taholta. Fanni Kumpulan Händel ja Oona Kämäräisen Kabalevski soivat mukaansa tempaavasti.
Trio A.W.A. eli Aino Ervasti, piano: Wenla Heiskanen, harmonikka ja Anni Tuovila, sello saivat Piazzollan soimaan hyvällä sykkeellä. Wenlan solistinen ote oli nautittavaa kuultavaa.
Pienet pianistit olivat mainiossa vireessä. Vasta kuusivuotiaan Olivia Kantolan ensiesitys oli uskomattoman tyylikäs ja harkitsevan filosofinen ja Sofia Tornbergin dynaaminen ote puolestaan huikeaa kuultavaa –molemmat tytöt ovat todella lupaavia pianistin alkuja! Julia Hentilän esitys oli tasapainoinen ja Ida Aikkila todisti, että Anton von Webernin atonaalinen rivitekniikan tulkinta on hallinnassa. Sara Räisänen sai puolestaan Händelin Sarabanden soimaan aidolla barokin estetiikalla hyvällä soinnilla, jota ei edes pieni muistikatko himmentänyt.
Janne Mäkelän (kitara) ensiesitys oli enemmän kuin lupaava. Aito Andaluzian Malaguena taittui hienolla rytmisellä artikulaatiolla flamencon merkeissä –upea esitys! Kristian Mustonen jatkoi hienoja esityksiään. Brouwerin vauhdikas etydi rullasi ja duo opettajan kanssa taittui mallikkaasti. Fanni Polojärven tulkinta böömiläisen luutististin Sylvius Leopold Weissin Paysannesta oli kahtiajakoinen. Estetiikka ja tulkinta oli hyvin hallinnassa, mutta kokonaisuutta himmensi pieni levottomuus.
