Pääkirjoitus
Koillismaan sienisato on anteliaampi kuin moniin vuosiin. Kuivan ja erityisen lämpimän kesän jälkeen alkanut märkä kausi on tehnyt todeksi vanhan sanonnan ”nousee kuin sieniä sateella”.
Sienikausi kestää ensimmäisiin pakkasiin saakka. Metsään kannattaa kiirehtiä, sillä halla voi vierailla piankin.
Sienestys on tuottoisaa ja helppoa. Kuluvan kaltaisina syksyinä sieniä saa helposti kerättyä niin paljon, että saaliilla on jopa taloudellista merkitystä. Sienistä saa pienellä vaivalla ja rahalla herkullisia ruokia.
Sienestys on helpointa aloittaa tateista, joissa ei ole erehtymisen mahdollisuutta. Myrkyllisiä tatteja ei ole olemassa. Vain sappitatti on nimensä mukaisesti erittäin pahan makuinen, mutta sitä ei tiettävästi ole tavattu Kuusamossa tai lähikunnissa. Suolasienenä käytetty kangasrousku on satoisa ja helppo tunnistaa.
Sieniä voi säilöä suolaamalla, kuivaamalla tai pakastamalla. Siinä missä marjastus on totista työtä, niin sienestys on leppoisaa kävelyä.
Koillismaalla sienestyskulttuuri on nuorta. Vanha kansa ajatteli sienten kuuluvan poroille, ei ihmisten ravinnoksi. Vuosi vuodelta sienestäjien joukko on kasvanut, mikä kertoo luonnontuotteiden arvostuksen kasvusta. Yhä useampi on kiinnostunut ruokansa alkuperästä ja kun ruokansa kerää itse, niin tietää varmasti mitä suuhunsa laittaa. Lähiruoka on eettisesti kestävä valinta.
Luonnonantimia voisi hyödyntää paljon nykyistä laajemmin. Luonnonkasvien käyttö ehti lähes painua unholaan ennen kuin kasvien keräämisestä kiinnostuttiin uudelleen. Syötäviä kasveja löytyy metsistä lukuisia, mutta olkoon esimerkkinä rikkakasvina pidetty nokkonen. Kun nokkosen lehdet ryöppää väljässä vedessä, sitä voi käyttää ruuassa esimerkiksi pinaatin korvaajana.
Kansanperinteen mukaan nokkonen auttaa reumatismiin, munuaiskiviin ja astmaan. Nokkonen sisältää runsaasti rautaa, kalsiumia, C-vitamiinia ja proteiinia.
On monta syytä samoilla metsissä.