Aloitimme kuluvan vuoden kansakuntamme kannalta merkittävällä aikatapahtumalla. Satavuotta aikakausien saatossa on verrattain vaatimaton jakso, mutta meille pienenä kansakuntana erittäin suuriarvoinen.
On aivan oikein, että valtiovalta järjestää vuoden aikana monenlaisia tilaisuuksia juhlavuoden kunniaksi. Valtiollinen itsenäisyyshän oli kytenyt kansakuntamme mielissä jo satojen vuosien ajan, mutta sopivaa tilaisuutta ja ajankohtaa tälle toimenpiteelle ei vaan ollut ilmaantunut.
Mutta lopultakin alkoi tapahtua, elettiin vuotta 1917. Venäjällä sekasortoiset dramaattiset tapahtumat saivat aikaan uuden tilanteen, jota valppaat kansamme johtohenkilöt päättivät käyttää hyväksi. Vasta karkotuksesta Venäjältä palannut P. E. Svinhufvud oli rohkea ja aikaansaapa toimija. Toisten sen hetken samanhenkisten kansakunnan johtohenkilöiden kanssa päätettiin toteuttaa itsenäisyysjulistus ja käynnistää tähän liittyvät toimenpiteet. Laadittiin itsenäisyysjulistusasiakirja, mikä tarkoitti Venäjästä irtaantumista ja itsenäisen Suomen valtion perustamista.
Silloin ei aikailtu, vaan toimittiin. Itsenäisyysasiakirja salkussaan lähti Svinhufvud pienen delegaation kanssa Pietariin Venäjän uudelta johtajalta Leniniltä hyväksyntää hakemaan. Nyt sadan vuoden takaa voi vain arvailla ne suunnattomat vaikeudet, jopa henkilökohtaiset riskit, mitkä tähän matkaan sisältyi. Pietarihan oli vielä silloin täysin vallankumouksen jälkimaininkien kourissa. Vuorokausien odottelun jälkeen Smolnan ovet lopulta avattiin ja Lenin otti ”vieraat” vastaan, hänhän tiesi millä asialla delegaatio oli.
Suomalaisten laatima itsenäisyyspaperi ei saanut sellaisenaan Venäjän hyväksyntää, vaan jouduttiin tekemään heidän vaatimansa jonkinlainen korjaus, liekö ollut näpäytys delegaatiolle. Lenin oli armollinen suomalaisille ja nimikirjoituksellaan sinetöi Suomen itsenäisyyden. Suomalaisten suuri rohkeus ja päättäväisyys tuli palkituksi parhaalla mahdollisella tavalla. Suomi oli nyt itsenäinen kansakunta.
Tästä eteenpäin kaikki muu toiminta mikä tähän tapahtumaan liittyi oli enemmän muodollista laatua ja suomalaisten omissa käsissä. Merkillistä tässä kaikessa itsenäisyyskamppailussa oli se, että vasemmisto (sosdem ja ääri vasemm.) näytteli koko tämän vaiheen passiivista roolia. Tästä huolimatta ja yhtenäisyyttä korostaen oikeisto (maal.liitt, kokoomus ja edistysp) toimi korrektisti eikä yrittänytkään elämöidä saavutetulla itsenäisyydellä.
Kansakunta järjestäytyi ja valittiin valtiollisiin elimiin henkilöt maata johtamaan. Vaikeatahan itsenäiselle alkutaipaleelle lähteminen luonnollisesti oli, mutta kansakunta joutui kokemaan tulevien lähikuukausien aikana traagiset tapahtumat, mitkä rasitti maan voimavaroja erittäin paljon.
Tasavallan presidentti K. J. Ståhlberg teki valtaoikeuksillaan kaiken voitavansa kansan yhtenäisyyden kehittämiseksi ja siloitti tietä eheytykselle. Maalaisliiton vahva vaikuttaja Kyösti Kallio teki kaikkensa sovinnon aikaansaamikseksi. Kuuluisahan oli hänen puheensa Nivalan kirkossa heti veljessodan jälkeen. Lisäksi hän loi vasemmiston vahvaan mieheen Väinö Tanneriin hyvät suhteet, mitkä osaltaan rauhoitti mielialoja.
Kukapa olisi voinut kuvitella että jo v. 1926 maatamme hallitsee vasemmiston Väinö Tannerin vähemmistöhallitus. Tuskin tämä olisi ollut mahdollista ilman Kyösti Kallion vahvaa myötävaikutusta. Vasemmistolle tämä loi ”balsamia haavoille” koettujen nöyryytysten jälkeen.
Varsinainen läpimurto yhteistyölle koettiin Kyösti Kallion tultua v. 1936 vasemmiston myötävaikutuksella presidentiksi. Maahan saatiin luotua ns. punamultahallitus maalais.liitt.-sos.dem. akselilla, jolla oli erittäin suuri merkitys kansan eheytykselle. Tammikuun kihlaus v. 1940 oli erittäin merkittävä virstanpylväs eheytyksen tiellä.
Koettiin raskaat sotavuodet. Valtioviisaan marsalkka Mannerheimin johdolla armeija taisteli yksituumaisesti ja urhoollisesti ja saatiin tärkein, itsenäisyys säilytettyä.
Sodanjälkeisen ajan viisas ulkopoliittinen johtomme piti huolen maamme turvallisuudesta. Kansakunta sai kehittyä ja vaurastua. Poliittisten voimasuhteiden mukaan yhteistyön hengessä on yhteiskuntaamme rakennettu. Voi sanoa että kukin vuorollaan on saanut osallistua vastuunkantoon.
Entäpä nyt tänä päivänä? Demokraattinen valtiojärjestelmämme toimii moitteettomasti mikä on ensiarvoisen tärkeää. Talousongelmistamme huolimatta yhteiskuntarauha vallitsee. Globaalisesti meidät kansakuntana noteerataan maailman ”onnellisimpien” kansakuntien joukkoon, mikä osoittaa osaltaan saavutuksiamme 100-itsenäisyysvuoden aikana.