Ensimmäisissä verkon silmissä oli kala. Se oli hyvän matkaa yli yhdeksänkymmenvuotiaalle Veikko Väisäselle enne, kun hän koki tänä keväänä poreissa pitämiään verkkoja.
– Siinä on huonon onnen toive varma, jos ensimmäisistä silmistä tulee kala. Siitähän minä heti olisin kertonut, että nyt ei tule lisää – vaan yksinhän minä tietenkin olin ja sitten nostin neljän verkon jadan tyhjänä.
Syy siihen, että kyselen vanhoista uskomuksista Teerirannalla on, että Teeriranta on se kylä, josta Kuusamon historiaa tutkinut Seppo Ervasti kertoo löytäneensä vanhoja uskomuksia kierrettyään niitä keräämässä Kuusamon kyliltä. Siellä oli vielä tiedossa vanhoja konsteja tai taikoja. Sellaisestakin on kuulunut puhetta, että rullit ovat saattaneet vielä kauankin sotien jälkeen vierailla navetoissa ja viillellä lehmiltä karvoja tai nahkaa taikuuden tekotarpeiksi.
Nyt ovat useimmat navetat kylmenneet, eikä ainakaan rullien liikkeistä ole havaintoja. Mutta muistaisiko kukaan tai puhuisiko vanhoista uskomuksista paremmin kukaan?
Ennen matkaa soittelen Turusen Osmolle ja kyselen, että onko tietoja ja ketä kyläläisiä pitäisi haastatella aiheesta. Hän kertoo, että niin ne on unohduksissa sellaiset, vaikka moni olisi saattanut vanhoista kansan uskomuksista kuullakin.
Tietäisiköhän Teerelän Veikko noista vanhoista taioista, pohdin ajaessani. Veikolla ei ole puhelinta käytössä, joten etukäteen utelut jäivät tällä kertaa. Taioista jotain ehkä tietäneeltä Emmi-mummilta jäi kysymättä ennen hänen lähtöään viimeiselle matkalle viime vuonna.
Ajan Teerirannalle. Entisen kyläkoulun opettaja Hilma Väisänen ei ole kotona.
Anni ja Veikko Väisänen, sekä heidän poikansa Jorma, ottavat iloisesti vastaan Teerelässä. Juttua riittää ja pullakahvit juodaan. Vaan varsinaisista taioista ei ole listoja antaa, kun ei niitä arvatenkaan paljonkaan ole tehty tai selvän työn tekemisen tulokset ovat olleet varmemmat. Kansanperinteen arvo tunnistetaan, vaikka vanhoille uskomuksille hymähdellään. Kova työnteko on ollut ja on arvossa rannalla.
– Särkkälän viisi veljestä olivat kaikki erikoisen ahneita kertomaan vanhoja asioita, varsinkin Jooseppi-vainaa. Jooseppi se olisi ollut paras selvittämään, Veikko kertoo kansanperinteen painumisesta mailleen, kansan mukana.
Veikko viittaa sodassa haavoittuneella kädellään järven taakse Matoniemeen ja sanoo, että niemen kärjestä kerrotaan tavatun kokonainen kuutiollinen käärmeitä. Se toki oli vanha juttu, jonka Jooseppi oli kuultuna kertonut. Porojakin Veikko kertoo niemeen kasautuneen joskus tuhatmäärin. Kyselen, että onko siihen liittynyt jokin uskomus.
– Eihän siihen mitään erikoista tarvitse liittyä. Silloin oli paljon poroja. Tuosta rajan takaa Lonkan ja Tiiron kylän porotkin kulkivat ennen sotia tänne ja porohan kulkee vastatuuleen, niin kuin nytkin nuo kylälle tulleet. Ne tulivat heti, kun tuuli kääntyi itäpohjoiseen, Veikko viittaa ikkunasta.
Ennen vanhaan Veikko muistaa poroja olleen paljon ja monen paliskunnan porot kulkivat järvikannaksia pitkin. Jo historiaan jääneissä kesäerotuksissa koottiin myös naapuripaliskunnista saapuneet porot yhteisiin aitoihin Hossassa. Rajan takana Lonkan tai Tiiron poronhoito ei sodista enää elpynyt. Poroista ja sotareissusta Veikolla olisi paljonkin kerrottavaa, mutta ne jäävät toiseen kertaan.
Sellaisen vanhan kansan parannuskeinon Veikko kertoo, jonka Teerelässä elänyt lääkäri näytti.
– Sillähän minä vanhaa Jaakko-ukkia lääkäriksi sanon, koska lääkärihän se paransi minulta jalan. Pudotin pahana poikana pölkkyyn lyödyn rantekirveen jalan päälle ja terävä kirves teki semmoisen puolentoista sentin haavan.
Pahana poikana Veikko väittää olleensa ensikerran pienenä lapsena, eli sellaisena lyhyempänä, joka vain vähän ottaa selvää maailmanmenosta.
– Siinä meillä oli epätietoisuutta, että mitä, mutta joku keksi hakea aikuisen. Jaakkohan se tullee ja kulukee vähän huonosti, niin kuin vanhemmilla on tapana ja kahtoo vähän aikaa. Ja ei muuta, kun se lääkäri kusta lorotteli siihen jalalle. Aluksihan se vähän kirveli, mutta jalka tuli kuntoon.
Entäpä ne muut vanhan kansan uskomukset? Ehkei niitä oikein ole heti valmiina muistissa, vaan jos tulee mieleen, niin laitahan kertomuksia ja vinkkejä haastateltavista tietäjistä toimittaja Petri Markkaselle (petri.markkanen@koillissanomat.fi).
