Pääkirjoitus
Marjasadon kypsymistä on Koillismaalla seurattu jännityksen täyteisin mielin. Viime viikolla lämpötila laski monin paikoin nollan tuntumaan, mutta kokeneet marjastajat arvioivat, että laajoilta kukintatuhoilta vältyttiin.
Tuhansia kiloja marjoja vuodessa keräävä kuusamolainen Pekka Virtanen arvioi viime viikolla (KS 18.6.), että mahdollisuudet kohtuulliseen hillavuoteen ovat olemassa, mutta jättisatoa tuskin on tulossa.
Koillismaalla hyvään mustikkasatoon on muuta maata paremmat mahdollisuudet, sillä lunta oli kuta kuinkin normaali määrä toisin kuin valtaosassa Suomea. Muualla maassa missä vähäinen lumi, jääpolte ja kuivuminen tuhosivat mustikan varpuja, sato jää mosaiikkimaiseksi.
Marjasato tuo jo tutuksi tulleeseen tapaan ulkomaiset poimijat Koillismaalle. Poimijoiden määrä on arvoitus. Se riippuu marjasadosta, sillä marjafirmat sijoittavat poimijat luonnollisesti sinne, mistä marjaa löytyy parhaiten.
Muun muassa Thaimaasta ja Ukrainasta saapuviin poimijoihin on pikkuhiljaa totuttu, vaikka rutinoitta tuskin selvitään tänäkään kesänä. Paras keino ristiriitojen ehkäisemiseksi ovat pelisäännöt, johon poimijat ja marjafirmat sitoutuvat.
Sääntöihin kuuluu muun muassa, ettei mennä poimimaan liian lähelle kyliä, jotta huonojalkaiset saavat kotitarvemarjansa.
Työ- ja elinkeinoministeriön osastopäällikkö Markku Wallin ehdotti maaliskuussa, että ulkomaiset marjanpoimijat pitää jatkossa palkata työsuhteeseen. Se tarkoittaa, että poimijat maksaisivat ansioistaan veroa ja tulisivat palkkaturvan piiriin.
Wallinin mukaan työsuhteessa metsämarjanpoimijat rinnastuisivat puutarhoissa ja marjatiloilla työsuhteisina työskenteleviin poimijoihin, jotka voivat työskennellä usealle työnantajalle samanaikaisesti tai peräkkäin. Ruotsissa työsuhteisena teetetty poiminta on ollut marjanostajille edelleen kannattavaa. Parhaillaan tutkitaan, soveltuuko Ruotsin malli myös Suomeen.