Jokin ihmisessä muuttunut. Mieli sairastunut. He ovat ihmisiä, jotka sairautensa myötä piiloutuneet ja välttelevät kontaktia ulkopuoliseen maailmaan. Maailmasta tullut yksinäisyyden tyyssija.
Ovat yksinolossaan eristäytyneet ja heidän mielenmaisemalleen on liittynyt harhojen maailma. Harhat jotka ottavat yhteyttä. He päätyvät kuuntelemaan ja keskustelemaan. Päätyvät noudattamaan harhojen käskyjä ja tekemään heidän ohjeiden mukaan. Eli oma ajatus muuttuu keskustelukumppaniksi.
He tuntevat myös itsessään monenlaisia oletettuja sairauksia ja uskovat niiden olevan totta.
Mukaan liittyvät lähimmäiset, jotka haluavat suojella heitä joutumasta ulkopuolisten manipuloitaviksi. He joutuvat myös sulattamaan harhaisen maailman järjettömyyden ja uimaan välillä syvissä vesissä.
Yhtenä päivänä harhainen puhuu normaalisti ja ottaa yhden askeleen eteen ja toisena vajoaa ja ottaa viis askelta taakse. Toisin sanoen ei mennä yhtään eteenpäin, kun kuppi kerran on käännetty nurin.
Syyttely ja syyllistäminen ja luuleminen on harhaisen arkipäivää. Sairaana ei pysty näkemään elämäänsä muunlaisena.
Sivusta katsojan mielestä harhaisen elämä on vaativaa, mutta mielenkiintoista. Kun koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Harhaisen elämäntie mutkittelee suurimman osan matkaa, sillä hän ei kestä ajatusta, että jokin elämässään menisi tai olisi väärin. Pahin pelko ja odotus on lähimmäisen kuolema. Haluaisi kuolla itse ensin, sillä pelkää menettävän elämältään auttavan pohjan.
On silti selvää, että on tärkeää kirjoittaa jostakin näin keskeisestä ja koskettavasta, jonka ympärillä monenkin läheisen ihmisen elämä pyörii.
Sillä ihmisen mieli on ihmeellinen. Erilaiset mielialahäiriöt, masennus ja ahdistus eivät ole kehon normaaleja tiloja, vaativat hoitoa.
Harhaisen, sairaan ihmisen elämä ei ole luksusta. Kuten ei vammaisenkaan, jotka kaikkensa yrittävät tässä maailmassa Kokevat paljon eriarvoisuutta: syrjintää ja vinoja katseita. Itsensä häpeää - anteeksi, että olen olemassa.
Eikö kuitenkin tarkoitus ole mahdollistaa tavallisen arjen sujuminen - sellaisen arjen, jota me kaikki niin sanotut ”terveet” elämme sekä hoitaa kasaantuneet ongelmat ja huomioida sairas ihminen inhimilliseen tyyliin.
Monesti saa lukea juttuja lehdistä miten hyvin elävät ihmiset valittavat turhaan elämäntilannettaan sen sijaan että heräisivät ajattelemaan tärkeysjärjestystä. Tärkeämpää on terveys, kuin turha mammona.
Sillä koskaan ei tiedä milloin kapula kalahtaa omaan nilkkaan ihmisen elämässä, kun elämäntilanteet voi muuttua yllättäen. Tänään ollaan maanperusteellisen terve ja huomenna kohtalokas sairaus iskee. Ajatusta enemmän kehiin.
On myös hyvä muistuttaa, että ihmiset ovat saman arvoisia, eikä ketään tulisi kohdella toista huonommin.
Terveen maalaisjärjen käyttäminen ei ole kiellettyä.
