Kesän jälkeen tule syksy, ja luonnonantimien keruu metsästä alkaa taas. Tämä kirjoitus noudattaa vuodenajan rytmiä siinä kuin Jussin kirjoituksetkin särkien ekologisesta hävittämisestä tai porotokkien mellastamisesta lantalaisten aitaamattomilla pelloilla tai mökkiläisten kasvimailla. Liikasentien sorastusjutut loppuvat, ja aurauskaluston ongelmat ovat seuraavana vuorossa.
Perinteinen marjankeruulla uurastaminen ja lisätulojen saaminen ovat menneiden aikojen juttuja, sillä nuoret ihmiset tuskin lähtevät marjaan ainakaan ansaintamielessä, kuten Kuusamossakin oli tapana vielä 50 vuotta sitten. Marjoja poimiva sukupolvi on tullut siihen ikään, että kaikenlaiset vaivat ja selkä eivät kestä enää metsässä kyykkimistä. Himopoimijoilla poiminta menee konttaamiseksi tai jää siihen, että ei enää pystytä suoriutumaan keruun fyysisestä rasituksesta. Näin ei välttämättä tarvitse olla.
Kun selkä ei enää notkistu, on keksittävä ratkaisu ongelmaan. Markkinoilla on kehitetty yksinkertaisia ratkaisuja, jotka eivät rasita metsämarjojen poimijan selkää. Ratkaisu perustuu siihen, että perinteiseen marjanpoimuriin on liitetty jatkovarsi, joka mahdollistaa marjojen poimimisen seisaaltaan. Tuote on Plastexin valmistama, ja sen kokonaishinnaksi tulee noin 35 euroa. Erikseen voidaan ostaa poimuriosa, jota voidaan käyttää perinteisen poimurin tapaan, jos marjastaja haluaa poimia kyykkien tai kontaten. Punaisella varsiosalla, joka liitetään poimuriin, päästään poimimaan suorin jaloin. Tämä helpottaa selkävaivaisen ihmisen marjonen poimintaa ratkaisevasti. Allekirjoittanut on käyttänyt varrellista poimuria jo kymmenen vuotta, sillä nykyiselle istumatyön vaivaamalle selälle kyykkiminen ei sovi alkuunkaan. Kyykkiminen kyllä onnistuu, mutta loppupäivän ja illan tietää, mitä tuli tehtyä.
Vasta uutisoitiin myös hillojen keruulaitteesta, joka muistuttaa hyvin paljon varrellista mustikkapoimuria. Hillojen keruussa poimija joutuu kumartamaan jokaiselle hillalle, ja rasitus selälle on näin ollen tuntuva.
Jos mustikoita tai puolukoita onnistuu keräämään sankokaupalla, seuraava vaihe on niiden puhdistaminen roskista. Tämä on ns. itaraa hommaa ja vie lopunkin innostuksen, jos puhdistusta ei onnistu delegoimaan esimerkiksi naisväelle. Tähänkin on keksitty helpottavia ratkaisuja. Kenenkään ei enää tarvitse tyytyä kahvitassilla putsaamiseen, joka on hidasta ja ikävää. Uskomattomin, mutta samalla toimivin ratkaisu on pölyimuriin liitettävä lisäosa, jolla sangollisen marjoja saa puhdistettua noin 20 minuutissa. Puhdasta tulee. Ensi uskomalta ratkaisu tuntuu mahdottomalta, sillä esioletus on marjojen päätyminen pölyimurin pölypussiin. Olen testannut tätä ratkaisua jo kymmenen vuotta ja havainnut sen hyväksi. Imurin imutehon säätö on tärkeää, jottei imu ole liian suuri, jolloin osa marjoista päätyy pölypussiin. Keksintö on yksinkertainen ja perustuu perusfysiikan oppeihin. Varrelliset marjat ja roskat imuri imee pölypussiin, joten pussi kannattaa tyhjentää imuroinnin jälkeen. Vetinen ja märkä pölypussi voi alkaa tuoksahdella siivouskaapin nurkassa. Pussia ei tarvitse vaihtaa uuteen, sillä roskat saa varisteltua ja temputeltua pois pussista. Sama koskee pölyimurin vakiokäyttöäkin. Pölypussia voidaan käyttää useamman kerran, jolloin tulee aina säästöä.
Imuriin liitettävä marjojen puhdistuslaite maksaa noin kymmenen euroa. Jokainen, joka on sellaisen hankkinut, on kiittänyt ratkaisua eikä ole palannut vanhaan. Tosin kannattaa muistaa se tosiasia, ettei marjoja ole syytä poimia sateella tai märkinä. Linttaantuneille ja märille marjoille pölyimuriratkaisu ei ole sopiva.
Marjat on perinteisesti säilötty hilloksi ja mehuksi tai pakastettu. Nämä ovat helppoja ja vähän aikaa vaativia ratkaisuja. Hieman vaativampaa on marjojen kuivaaminen, jolloin marjat saadaan pieneen tilaan ja turha vesi pois. Sangollisesta mustikoita saadaan noin 1,3 litraa kuivattuja marjoja. Kuivatut marjat kannattaa jauhaa vielä tehokkaalla blenderillä, jolloin päästään noin 5 dl:aan mustikkajauhetta. Jauhetuista marjoista saadaan paras terveydellinen vaikutus, sillä marjojen siemenissä ovat terveyden kannalta tärkeimmät hivenaineet. Normaali jauhatus ei välttämättä murskaa siemeniä, mutta on kuitenkin tehokkaampi ratkaisu kuin pelkkien kuivien marjojen syönti sellaisenaan.
Marjajauheen käyttö on vaivatonta, sillä jauheen voi laittaa tyhjään sirotesuolapurkkiin ja sirotella tarpeen mukaan puurolle tai viilille. Näin ei tarvitse läträtä ja sulatella pakasterasioita. Lapsetkin ovat innoissaan käyttäessään marjajauhetta. Jauhepurkki on helppo ottaa mukaan vaikka opiskelupaikkakunnalle. Pakastemarjojen kuljettaminen on vaivalloista ja siitä jälkikasvu yleensä kieltäytyy.
Marjojen lisäksi voidaan kuivata sieniä. Esimerkiksi tateissa suurin osa on vettä. Kuivatut tatit voi murentaa pieniksi, jolloin sangollisesta tatteja tulee noin litra tattimurskaa. Jokainen voi tattimurskasta tehdä, mitä parhaaksi näkee.
Kuivattaminen ei ole uusi keksintö, sillä sitä on käytetty kautta historian. Ennen varsinaista pysyvää asutusta Kuusamon Kitka-järvi oli iiläisten kesäkalastuskohde. Kalojen kuivaaminen oli ainut keino runsaiden haukisaaliiden säilömiseen ja markkinoille kuljettamiseen.
Kuivatut marjat säilyvät ihmisiän oikein säilytettynä. Menetelmä on kieltämättä aikaa vievä, mutta käytön helppous on etu.
Lehtien yleisönosastoilla on valiteltu mustikan alhaista hintaa. Kieltämättä poimijalle maksettava euron kilohinta tuntuu suhteettoman pieneltä, jos etelän marketeissa ja toreilla mustikan hinta on seitsemän euroa. Hinnoittelukerroin 7 (seitsemän) on kieltämättä korkea, mutta näin se usein menee. Jokainen porras ottaa omansa, ja yhdestä eurosta tulee helposti seitsemän euroa kerrannaisvaikutuksen vuoksi. Lakan eli hillan osalta tilanne on 12:19.
Kenenkään ei ole pakko poimia marjoja myyntiin, jos hän katsoo, että korvaus on mitätön. Marjat voi aina syödä itse tai myydä niitä haluaville. Marjastus voittaa aina kuusamolaisen sängyssä makaamisen.
