Pääkirjoitus
Kuusamon Erä-Veikkojen mäkijaoston talkootyöllä kunnostama meijerin mäki on jälleen joutunut ilkivallan kohteeksi (KS 5.11.). Joka syksyiseksi muodostunut riesa näyttää jatkuvan talkoolaisten varotoimenpiteistä huolimatta.
Tietämättömyydestä ei voi olla kyse, sillä mäellä on selkeät opastetaulut ja merkinnät, että mäki on tarkoitettu vain ja ainoastaan mäkisuksilla tapahtuvaan mäkiharjoitteluun.
Talkoolaisten närkästys on oikeutettua. Jos omien töiden päälle, hyvää hyvyyttä, käytetään kymmeniä tunteja lasten harrastuksen hyväksi, on työllä tekijöilleen erityinen arvo. Työn tuhoaminen tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta.
Hajotetut grillikatokset ja taukopaikat, mopon sutimisella pilattu golf-kentän viheriö, töhrityt alikulut ja pyörätielle särjetyt pullot. Ilkivallan jäljet ovat nähtävissä päivittäin.
Ilkivallan suitsimiseen ei ole patenttilääkettä. Kaikki lähtee kotikasvatuksesta, oikean ja väärän ymmärtämisestä ja kanssaihmisten kunnioituksesta. Jos aikuiset eivät kunnioita yhteisiä pelisääntöjä, turha sitä on lapsilta odottaa.
Kun ilkivaltaan törmää, vaatii siihen puuttuminen roppakaupalla siviilirohkeutta. Menepä sanomaan grillikatoksen seinää maalaaville töhrijöille, että soo, soo.
Ilkivalta on asianomistajarikoksia. Rikoksen kohteeksi joutunut päättää, haluaako hän lähteä viemään asiaa eteenpäin oikeustietä. Jos kyse on alaikäisistä, ehdottomasti paras keino on sovittelu. Sovittelussa tekijät laitetaan kohtaamaan tekonsa seuraukset. Moni syyllistyy ilkivaltaan silkkaa ajattelemattomuuttaan.
Esimerkiksi meijerin mäellä tekijät voisivat sovittaa tekonsa omalla työllään, mikä varmasti sopii eräveikkolaisille. Kun edes muutaman tunnin kolaa lunta, tamppaa alamäkeä ja jäädyttää ylämäkeä, kirkastuu varmasti joka kallossa, miksi tihutyö tuntui viheliäiseltä. Kun teko on sovitettu, ei sitä tarvitse enää jälkikäteen muistella.