Kirosanoilla ja sukuelinten kuvilla töhrityt bussipysäkit, julkisten rakennusten seinät, alikulkukäytävät ja yhteiseksi rakennetut taukopaikat. Siinä muutama esimerkki paikoista, joissa ilkivalta hyppää tavallisen kansalaisen silmille päivittäin.
Ikävien ilkivallantekojen pitkä lista sai jatkoa vuodenvaihteessa, kun ns. meijerin mäen tuhotyöt paljastuivat. Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun mäkiharrastajien kymmenien talkootuntien työ valui hukkaan. Suurin harmi on lasten ja nuorten puolesta. Heille on vaikea selittää, miksi joku haluaa turmella yhdessä rakennettua hyvää.
Ilkivaltarikosten luonteeseen kuuluu valitettavasti se, että tekijät jäävät aivan liian harvoin kiinni. Virkavallan silmät eivät ulotu kaikkialle. Tuhotyön tekijä voi jäädä kiinni poliisin rutiinipartioinnin yhteydessä, mutta silloin kyse on lähinnä sattumasta. Poliisin tehtäviin nähden niukat resurssit eivät riitä pieneksi katsottuja ilkivaltarikosten selvittämiseen.
Poliisin mukaan ilkivallantekijöiden ja töhrijöiden kiinni saaminen on pitkälti kiinni kansalaisten valppaudesta. Ilkivallasta ilmoittaminen pitää nähdä kansalaisvelvollisuutena, sillä kyseessä on omaisuutta kohdannut tuhotyö, joka on yksiselitteisesti rikos.
Poliisin kokemuksen mukaan ihmiset valitettavasti pelkäävät todistajaksi päätymistä. Moni katsoo ohi, vaikka puuttuminen on aina tarpeen. Ihmisten rohkeus auttaisi vähentämään ilkivaltaa. Oikeudessa todistamista ei pidä pelätä. Ilkivallantekijöiden kiinni jääminen on kaikkien etu ja paras tapa ehkäistä uusia rikoksia.
Töhriminen ja ilkivalta ovat asianomistajarikoksia. Rikoksen kohteeksi joutunut päättää, haluaako hän lähteä viemään asiaa eteenpäin oikeudellista tietä.
Sovittelu on usein hyvä tapa edetä etenkin, jos kyse on alaikäisistä tekijöistä. Sovittelu ei tarkoita sitä, että tekijät päästetään kuin koira veräjästä, vaan teko sovitetaan vaikkapa omalla työllä. Sovittelusta on hyviä kokemuksia eri puolilta Suomea.
Kun ilkivallan tekijä joutuu omin käsin korjaamaan sen, minkä on rikkonut, valkeaa hänen päässään ehkäpä ajatus, että on tullut tehtyä väärä teko. Jokainen on töpännyt nuorena, ja elämä jatkuu, kunhan teko on sovitettu.
Vanhempien vastuu on tietysti suuri siinä, millaisia arvoja lapsille välitetään ja miten töppäysten sovittamiseen suhtaudutaan. Aikuiset ovat esimerkkejä. Jos itse nakkaa mökillä täyttyneen roskapussin parkkipaikan perälle, niin hyvällä syyllä voi kysyä, kuinka siisteyttä ja yhteisen omaisuuden kunnioittamista voi vaatia lapsiltaan.