Pääkirjoitus
Koillismaalla kulunut syksy on ollut paikallispolitiikassa harvinaisen riitainen. Taivalkoskella nousi kesällä esiin vaatimus kunnanjohtajan erottamisesta. Posiolla kunnanhallituksen puheenjohtaja ja muutamat poliitikot ovat ajautuneet julkiseen välien selvittelyyn.
Pienellä paikkakunnalla keskeisten päättäjien riidat ovat raskaita kaikille osapuolille. Siitä puhumattakaan, että hedelmätön riitely vahingoittaa työtä, johon luottamushenkilöt ja virkamiehet on asetettu. Tärkeimpänä ohjenuorana tulisi olla yhteisten verovarojen mahdollisimman tehokas käyttö kunnan asukkaiden hyväksi.
Riitelyä ja kriittistä keskustelua ei pidä sekoittaa toisiinsa. Ne eivät ole edes sukua toisilleen, vaikka joskus kuulee toista väitettävän. Kriittinen keskustelu edistää yhteistä hyvää tuomalla päätöksentekoon vaihtoehtoja. Vaihtoehto on aito vaihtoehto vasta silloin, kun esittäjä pystyy sen pitävästi perustelemaan.
Läheskään aina asioista ei saavuteta konsensusta eli yhteistä näkemystä. Silloin joudutaan äänestämään, mikä on kansanvaltainen tapa ratkaista asiat. Demokratiaan kuuluu, että äänestyksessä hävinneet hyväksyvät enemmistön mielipiteen päätökseksi, vaikka itse ovat eri mieltä.
Hedelmätön riitely on kriittisen keskustelun irvikuva. Riitelyssä mennään henkilökohtaisuuksiin. Itse asia ei ole enää tärkeä, vain oma mielipide, joka riitelijän mielestä on ainoa oikea. Yhteisiä päätöksiä vastaan taistellaan kaikin mahdollisin keinoin.
Riitoja tulee, se on ihmisen luonto, mutta riitoja voi sopia. Anteeksiannossa toteutuu ihmisyys arvokkaassa muodossaan. Toista on vaikea muuttaa, mutta jokainen voi muuttaa itseään, Taivalkosken kunnanvaltuuston puheenjohtaja Vesa Turpeinen sanoi valtuuston vuoden viimeisessä kokouksessa.
Ensi vuonna olkoon kriittinen keskustelu arvossaan ja jääköön riitely. Ilman hyvää tahtoa asiat jäävät junnaamaan, eikä kansalaisten etu toteudu.