Pääkirjoitus
Seitsemän kalleinta erikoissairaanhoidon potilasta on maksanut 1,27 miljoonaa euroa Kuusamon kaupungille tänä vuonna. Yli kymmenen tuhatta euroa maksaneita potilaita on ollut alkuvuonna 241. Heidän hoidostaan koitui 6,4 miljoonan euron kustannukset. Oulun yliopistollinen sairaala on laskuttanut alkuvuonna Kuusamoa yhteensä kymmenen miljoonaa euroa.
Esimerkki osoittaa perusturvan talouden hallinnan vaikeuden. Etukäteen on mahdoton arvata, tuleeko esimerkiksi hengityshalvauspotilaita yksi vai enemmän. Yhden tällaisen potilaan hoito maksaa 400 000 euroa vuodessa.
Tilastollisia todennäköisyyksiä on silti mahdollista hahmotella. Todennäköisyys sille, että kalliita potilaita tulee vuosi vuodelta enemmän kasvaa, koska väestö ikääntyy.
Kuusamon kaupunginvaltuusto hyväksyi perusturvan 2,5 miljoonan euron budjettiylityksen yhdellä nuijankopautuksella. Koska kyse on tapahtuneista tosiasioista, päättäjillä ei ollut vaihtoehtoja.
Kun puhutaan ihmisten hoidosta, puhutaan eettisesti erittäin herkistä kysymyksistä. Hoidoista päättävät lääkärit, eivät poliitikot. Hyvinvointiyhteiskunnan perusajatus on, että kaikki ovat oikeutettuja hyvään hoitoon. Niin pitää olla jatkossakin.
Vaikka ihmisten hoitoon liittyvät asiat ovat herkkiä, pitää rahasta pystyä puhumaan, koska yhteiskunnan voimavarat eivät ole loppumattomat.
Kuusamon, ja lukuisten muiden kuntien, esimerkki osoittaa, kuinka tarpeellista on saada sote-uudistus onnistumaan. Uusin tekniikka on otettava avuksi, ja hoidon yksikkökustannuksia on saatava alas. Digitalisaatio ja tehokkuuden vaatimus eivät ole uhka hyvälle hoidolle, vaan mahdollisuus sille, että hyvää hoitoa voidaan tarjota jatkossakin.
Erikoissairaanhoidon kustannukset kasvat yleistä kustannustasoa huomattavasti nopeammin. Näin ei voi jatkua loppumattomiin. Kysymys on vaikea ja monitahoinen ratkaistavaksi, mutta toimeen on tartuttava.