Tiesitko, että ensimmäisen kerran Suomessa ryhdyttiin säätelemään autoliikennettä vuonna 1907. Silloin asiaan puututtiin niinkin järeillä keinoilla kuin kunnallisilla järjestyssäännöillä. Samalla määriteltiin myös autonkuljettajan pätevyydestä. Säätely olikin tarpeellista, sillä ensimmäiset autot tulivat Suomeen 1890-luvulla. Ensimmäinen kirjallinen todiste auton liikkumisesta on Huvudstadsbladetin pikku-uutinen 17. elokuuta 1899, jossa kerrotaan moottorivaunun liikkuneen kaupungin kaduilla ja aiheuttaneen hämmennystä. Samana vuonna myös Viipurin Uutissanomat kertoi samanlaisesta ihmeestä.
Alkuun ajo-opetuksen antoi auton myyjä. Ensimmäiset autokauppiaat, kuten Nikolajeff haki itse oppinsa ensin Pietarista. Alkuun opettelua riittikin, sillä auto vaati erityisen paljon huoltoa silloin ja teknisenä laitteena se oli hevosvetoiseen elämään tottuneille aika outo. Bensiiniäkin kun saatiin vain apteekista.
Ensimmäinen autokoulu syntyi käytännössä autokatsastuksen aloittamisen myötä. Ajotaitoon suhtauduttiin alkuun niin sanotun terveen ymmärryksen mukaan. Jos ajo oli maallikon käsityksen mukaan hyvä, niin hänelle annettiin ajokortti.
Ensimmäiselle autokouluhankkeelle myönnettiin tontti ja rakennuslupa varmuuden vuoksi tässä vaiheessa ratsastuskoulun yhteyteen. Vuonna 1910 perustettiin sitten Osakeyhtiö Hippodrom. Paikka on nykyinen Helsingin Messuhalli, nykyisin Töölön kisahalli. Tässä vaiheessa autokoulu jäi kuitenkin vielä toteutumatta. Muutama muukin hanke ehti hahmottua, ennen kuin autokoulutoiminta oikeasti pääsi alkamaan.
Vapaaehtoispohjalta auto-opetusta annettiin Helsingissä jo vuonna 1910. Tilanne oli siis hieman samankaltainen kuin nykysinkin opetusluvalla koulutettavilla. Vapaaehtoinen malli kehittyikin sittemmin autokoulujen opetuksen pohjaksi. Vuonna 1915 Helsinkiin tuli järjestyssääntö, jonka mukaan autokoulun käyminen oli pakollinen vaatimus ajokortin saamiseksi.
Koillismaalaisille lienee tutuin autokoulutarina kirjailija Kalle Päätalon kertomus Kummun Kallen vaikeuksista ajoharjoituksissa Oulussa. tarina kerrotaan kirjoissa Epätietoisuuden talvi ja Iijoelta etelään. Katsastusinsinööri oli kuulemma ollut pikkumainen kun auton pyörät nousivat rotvallin reunalle ja taisi siinä joku nainenkin kastua, kun änkesi kävelemään vesikuopan vierelle juuri kun Kalle ajoi sen päältä. Kortti kuitenkin heltisi erinäisillä ehdoilla: ”Isnööri sanoi, että en saa tulla viittäkymmentä kilometriä lähemmäksi Oulua omalla enkä vieraalla autolla, jos olen ite ratissa. Eikä mittää muutakaa kaupunkia”.
Tosiasiassa Kummun kalle sai ajokortin aivan asiallisesti
.Ulla-Maija Sornikiven kirja Kuljettajakoulutus - itseopiskelusta autokouluopetukseen on mielenkiintoinen ja hauskoja tarinoita sisältävä kirja ajoneuvokoulutuksen historiasta. Teoksessaan Sornikivi käy läpi vaiheikkaimmat alkuvuosikymmenet. Nyt autokouluopetus ja ajolupa ovat jälleen olleet muutoksen kourissa.
Kirja on ilmestynyt parisen vuotta sitten.