Venäjän talous sakkaa, öljytulot tippuvat kolmannekseen, teollisuus rapistuu käsiin, Ukrainan kriisi jatkuu jne. Tässä muutamia Venäjän talouden piirteitä, jotka ovat kaikkien tiedossa. Ilmeisesti Venäjän presidentti Putin tietää samat kliseet, mutta mihinkään toimenpiteisiin ei ole ryhdytty ongelmien poistamiseksi.
Politiikka ja suurvaltapolitiikka näyttävät ajavan kaiken edelle ml. talouden. Putin vieraili äskettäin Kiinassa saadakseen taloudellista apua, mutta tulokset olivat niukat. Suhteiden lämmittely Kiinan kanssa tuntuu luontevalta, sillä Kiina on Yhdysvaltojen ohessa yksi maailman suurimmista talouksista ja tuleva sotilasmahti. Ainakin naapuriin kannattaa pitää hyvät suhteet.
Putinilla ei tunnu olevan hätää Venäjän taloudesta, vaikka maan bruttokansantuote on supistunut viimeisten vuosien aikana rajusti öljyn hinnan ja talousboikotin vuoksi. Viime vuonna 2015 Venäjän talous supistui 3,4 %. Tosin ei Suomellakaan ole mennyt hyvin. Suomen talouskasvu on ollut miinusmerkkistä viimeisten viiden vuoden aikana, mutta tämä vuosi näyttää jo pientä kasvua. Toisaalta kun mennään tarpeeksi alas, on nousukin joskus edessä. Eri asia on se, milloin saavutetaan hyvien vuosien taso. Suomessa talouden sakkaaminen sai aikaiseksi uudistukset, jotka mylläävät uusiksi niin sote- kuin muutkin valtion hallinnoimat alat työmarkkinat mukaan luettuina.
Venäjän valuutalla ruplalla ei ole mennyt hyvin, sillä rupla on menettänyt ulkoisesta arvostaan puolet. Suomella ei ole valuuttakursseja enää harminaan euron myötä.
Väite, etteikö Venäjällä olisi viime aikoina investoitu, ei pidä aivan paikkaansa. Suurhankkeita on Venäjällä tullut ja mennyt, mutta niiden luonne ja tarkoitusperät eivät tue länsimaista ajattelua kansantalouden ja teollisuuden kasvuajureista. Vaikea on ymmärtää venäläistä ajattelua ja Putinia yleensäkin, sillä hänen aivoituksistaan on vaikea ottaa selvää. Yhtä selittämättömiltä tuntuvat myös venäläisten suurhankkeet länsimaisittain.
Näihin suurvaltapoliittisiin kummajaisiin kuuluu mm. Krimille rakennettava jättiläissilta. Krimin miehittäminen ja liittäminen Venäjään synnytti logistisen ongelman, sillä Krimillä ei ole emämaahansa Venäjään maayhteyttä. Saman ongelman edessä on ollut Kaliningrad (entinen Saksan Köningsberg), joka sijaitsee Puolan ja Liettuan välissä. Toinen, vastaavanlainen enklaavi Transnistria löytyy Moldovan ja Ukrainan rajalta.
Kyllä, Venäjällä rakennetaan aina jotain ja investoidaan. Armeijan modernisointi on meneillään ja talousongelmat eivät kosketa tätä sektoria. Ulkoinen uhittelu vaatii vahvat puolustusvoimat ja tässä Venäjä on aina ollut hyvä. Armeijan modernisointia on testattu käytännön sodankäynnissä Syyriassa ja Ukrainassa. Teitä on paranneltu valtakunnan eri osissa, mutta Karjalan tiestö on marginaalinen Venäjän kannalta. Alueen tiestöllä ei ole Venäjän kannalta mitään merkitystä.
Suurimpiin tiehankkeisiin kuuluu tällä hetkellä Krimille Kertzin salmen yli rakennetta tie- ja siltatyömaa. Hankkeella yhdistetään Krim ja Venäjän Krasnodar. Sillan rakentamisen on laskettu vievän Venäjän vuotuisesta tiehallinnon budjetista 70 %, joten muilla alueille ei jää juuri mitään, Karjalasta puhumattakaan. Osa valtion budjettivaroista valuu lisäksi vääriin käsiin ja tarkoituksiin.
Krimin tie- ja siltahanke maksaa lähes yhtä paljon kuin Tanska-Ruotsin Juutinrauman silta, jonka pituus on lähes 8 km. Kertzin salmen leveys on 19 kilometriä, joka kuvastaa hankkeen suuruusluokkaa. Hankkeella ei ole mitään taloudellisia perusteita, sillä venäläiset Krimin matkailijat eivät tietä tarvitse. Sotilaspoliittiset tarkoitusperät eivät luonnollisestikaan edellytä investointien kannattavuutta.
Venäläisten matkailuinto Krimille taitaa kaiken lisäksi hyytyä, sillä Turkki ja Venäjä pääsivät vihdoin sopuun talouspakotteista, jotka olivat seurausta venäläisen hävittäjän alasampumisesta. Turkin presidentti nöyrtyi ja esitti anteeksipyynnön Putinille, jonka myötä venäläisten matkustuskielto Turkkiin kumottiin. Putin näytti taas kerran kaapinpaikan.
Toinen Venäjän mittakaavassa jättihanke oli Sotšin kisat ja alueen infrastruktuurin rakentaminen. Sotšia markkinoitiin tulevaisuuden matkailukohteena ainakin venäläiselle, mutta toisin lienee käynyt. Suuret hotellikompleksit kumisevat tyhjyyttään asiakkaista vähän samalla tapaan kuin Turkin aurinkorantojen hotellibisness. Tuskinpa Sotši vetää venäläisiä enää siinäkään määrin kun venäläiset saavat jälleen viettää lomiaan Turkin auringossa.
Jalkapallon 21. maailmanmestaruuskisat pidetään Venäjällä vuonna 2018. Turnauksia järjestetään 11. kaupungissa. Tästä tulee taas näytön paikka Putinin Venäjälle, missä oligarkit saavat olla mukana rahoittajina. Venäjä on aina osannut ulkoisten puitteiden organisoinnin. Tästä muistona on Suomessa mm. Eckerön posti- ja tullikompleksi Ahvenanmaan länsikolkassa. Perustelut tälle hulppealle rakennelmalle oli se, että kun tultiin lännestä Venäjälle, tulijoiden piti heti nähdä, minne tullaan. Taitaa edelleen elää Venäjällä aate Potemkinin kulisseista.
Venäjän valtio ei suinkaan toteuta investointeja, vaan toteuttajina ovat luotettavat tahot, joille valtion budjetista lohkaistaan sopiva summa. Yleensä suurhankkeiden toteuttajayritysten omistajat ovat oligarkkeja, joille valtio jakaa näin hyvää. Oligarkit kutsutaan ikään kuin sota-ajan hätään rahoittamaan hankkeita. Tässä on hieman samaa ajattelua kuin entisen Neuvostoliiton järjestelmässä, jossa yritykset vastasivat alueensa hyvinvoinnista tarjoamalla erilaisia palveluista. Oligarkkien tehtävänä on hoitaa investointi sovitulla aikataululla ja hommat hoituvat. Investoinnit vyörytetään eli alihankistetaan muille yrityksille, joiden kohtalona on usein konkurssi. Sotšin projekti vei muutaman Venäjän suurimmista rakennusliikkeistä konkurssiin. Tosin osa Sotšin rakennushankkeiden budjetista hävisi omille teilleen.
Krimin siltahankkeen toteuttajaksi on valittu suomalaistenkin tuntema miljardööri Arkadi Rotenberg, jolla on läheiset suhteet Putiniin.
Useimmat hankkeet ovat kansantaloudellisesti hyödyttömiä. Länsimaisen käsityksen mukaan investointien pitää maksaa vähintään itse itsensä. Sotšin investoinnit eivät sitä tee koskaan. Tosin kyseessä on allokointikysymys, eli mitkä kustannukset kuuluvat kisoille ja mitkä alueen muuhun perusinfran rakentamiseen.
Kustannusten ja tuottojen laskentaproblematiikkaa ei tarvitse hakea kovinkaan kaukaa, sillä Sotši oli kuin Kuusamon Ruka, joka nielee kunnan rahoja vuodesta toiseen. Ketä oligarkkeja suurmäen kunnostus ja Rukan infran rakentaminen tukee?
Eihän Kuusamo olisi mitään ilman Rukaa. Niinpä. Eikä Venäjä olisi mitään ilman Sotšia.
Kuten venäläiset oligarkit ovat todenneetkin, epäjärkevät investoinnit tukevat maan arvovaltaa, jolle ei voida laskea rahallista arvoa.
