Koillismaan Omaishoitajat ja Läheiset ry:n puheenjohtajana toimiva, posiolainen Irmeli Granlund toimi itse viisi vuotta omaishoitajana hoitaessaan avopuolisoansa kotonaan Mäntyjärvellä. Posion keskustasta matkaa Granlundin kotiin tulee 35 kilometriä.
Oman terveystilanteensa heikentyessä Granlundin oli luovuttava avopuolisonsa hoitamisesta ja vietävä hänet asumaan Posion keskustassa sijaitsevaan Palvelukeskus Valkamaan.
Granlund käyttää avopuolisonsa säännöllisesti kotonaan reilun kuukauden välein asumassa viikon ajan. Tällä hetkellä Granlund toimii avopuolisonsa edunvalvojana.
– Minä olen jo 73-vuotias, ja avopuolisoni on 81-vuotias. Hän asuu nyt kolmatta vuotta Palvelukeskus Valkamassa, Irmeli Granlund kertoo.
– Oman jaksamisensa kannalta on tärkeätä pitää vapaata säännöllisin välein. Vaikka itsestä voikin tuntua, että olenko huono hoitaja, kun lähden välistä useamman päivän vapaalle, ja vien hoidettavani sijaispaikalle palvelukeskukseen, niin tässä jaksamisasiassa pitää olla itsekäs, muuten ei jaksa, Granlund kertoo.
Granlundin mukaan liiallisessa sitoutumisessa vaarana on, että itsestä tulee myös hoidettava, jos uupuu ja polttaa itsensä loppuun.
– Omaishoitaja on työssään kiinni ympäri vuorokauden. Yölläkin joutuu valvomaan kun pitää välistä tarkkailla hoidettavaansa, jos hän käy esimerkiksi vessassa, että pärjääkö hän siellä yksin.
Irmeli Granlund ja hänen avopuolisonsa viettivät normaalia arkielämää, niin kuin olivat viettäneet jo vuodesta 1997, jolloin he tapasivat. Granlundilla ja hänen avopuolisollaan on molemmilla edellisistä liitoistaan kaksi aikuista lasta.
Seitsemän vuotta sitten kaikki muuttui.
– Heräsin aamulla normaaliin tapaan, nousin sängystä ja menin keittiöön. Avopuolisoni tuli hetken päästä makuuhuoneesta olohuoneeseen. Hänen oikea kätensä roikkui ja kasvojen ilme oli muuttunut. Puhe ei sujunut. Tajusin heti, että hän on saanut aivoinfarktin. Soitin välittömästi 112:een, ja hänet toimitettiin ambulanssilla Lapin keskussairaalaan Rovaniemelle, Granlund kertoo.
– Se iski – niin kuin aivoinfarkti iskee – täysin yllättäen. Yhdessä yössä meidän perhe-elämämme muuttui täysin. Terve, riski mies istui edellisenä iltana nojatuolissa, aamulla hän oli halvaantunut pysyvästi, Granlund hiljentyy.
– Kun mennään tunnetasolle, ja on pakko hyväksyä se, mitä on tapahtunut. Se ei ole helppoa. Elämän jatkuminen on ajateltava aivan uudelleen, kun puolisosta tulee pysyvästi hoidettava.
– Avopuolisoltani meni pysyvästi puhe. Hän ei voi enää kommunikoida puhumalla. Ymmärrys ja muisti hänellä on tallella. Kommunikointi tapahtuu niin, että hoitajat kirjoittavat hänelle asioita paperille, jotka hän lukee. Sitten hän joko nyökäyttää päällään, että kyllä, tai puistelee päätään, että ei, Granlund kertoo.
– Palvelukeskuksessa hän kykenee liikkumaan rollaattorilla ja pystyy käymään itsenäisesti syömässä.
– Kyllä tässä on joutunut käymään läpi eräänlaisen luopumisprosessin. Nyt ajattelen niin, että haen avopuolisoni tosiaan kotiin noin kerran puolessatoista kuukaudessa viikoksi asumaan. Yhteiset hetket kotona niinä päivinä ovat hienoja, Granlund sanoo.
– Ihana asia on, että naapurini ovat niin auttavaisia. Se luo turvaa asua tässä yksinäni, ja silloin vieläkin enemmän kun haen avopuolisoni kotiin asumaan. Tiedän, että jos jotain apua tarvitsen, niin naapurista tulevat heti tänne.
– Arkeen iloa tuovat esimerkiksi pikkulintujen seuraaminen ja lintujen ruokinta-automaattien täyttäminen, Granlund sanoo.
Omaishoitajat saavat vertaistukea toisiltaan. Posiolla on tällä hetkellä 64 omaishoitajaa. He muun muassa retkeilevät yhdessä.