n Eräsuunnittelija Pirkko-Liisa Luhta Metsähallituksesta kurkkaa suurikokoiseen vesitähystimeen Taivalkosken Metsäkylässä kirkasvetisenä virtaavalla jokihelmisimpukka eli raakkuojalla, jossa on hyväksi luokiteltu purotaimenkanta.
– Siellä niitä näkyy, tällä paikalla viisitoista aikuista raakkua.
Kyseisessä metsäpurossa on meneillään niin sanottu isäntäkalatutkimus, jossa seitsemään vieriviereen asetettuun koesumppuun on pulautettu yhteensä noin 150 pienikokoista kalaa, 20-25 jalosukuista sumppua kohden.
– Kahta paikallista purotaimenkantaa ja lisäksi meritaimenia Ohtaojalta. Sumput on asetettu puroon noin viikko sitten ja ne otetaan pois viimeistään lokakuun alkupuolella, ajoittaa suunnittelija Eero Moilanen Metsähallituksesta.
Taimenten sumputtamisella on vinha tarkoitusperä. Iijoen vesistöalueella muun muassa Taivalkoskella sumputuksista vastaavat Luhta ja Moilanen käyvät säännöllisin väliajoin tarkastamassa taimensuojattinsa ja kurkkaavat samalla koesumppuun, onko taimenten kiduksiin alkanut ilmaantua raakuntoukkia eli vaaleina täplinä näkyviä glokidio-toukkia tutkimuksiin ja lajin elvyttämiseen. Tutkimuspuron vedenlämpö oli syyskuun 13. päivänä vielä niinkin korkea kuin 11,5 astetta.
– Viikko tai kaksi tästä eteenpäin, niin virrassa yläpuolella olevat aikuiset naarasraakut alkavat puhaltaa pikkuriikkisiä toukkia virranvietäväksi. Vedenlämpö on tippunut silloin ehkäpä jo kahdeksaan asteeseen, mikä asteluku lisää toukkien vapautumista, selvittelee Moilanen.
Jotta toukat voisivat jatkaa kehitystään, niiden pitää ajautua ja tarrautua isäntäkalaksi kelpaavan kalan kiduksiin ja loisia niillä talven yli. Luonnonoloissa pienet simpukat irtoavat isäntäkalasta kesä-heinäkuussa ja kaivautuvat virranpohjalle.