Auringon kirkkauden alla
taivaan linnut, visertäen laulaa
ja minä laulan kanssanne, kun
tuuli hiljaa puhaltaa.
Laulumme sävel ei ole yhteinen.
Yht’äkkiä vain huomaan, et
se on päättyvä yllättäen
Varjot, peittää kallioisen maan, takapihan.
Suvi ilma katoaa ja taivas iskee vielä salamaa.
On saapunut syksy.
Linnut lentelevät vapaana tuulen,
vievät pois mukanaan kauniin sävelen
ja minä joudun palaamaan sisälle.
Ikkunastani näen jo tulevan talven elkeet.
